Espanjan tunnilla saatiin tänään aineet ja kokeet takaisin, ja sain tyytyväisenä todeta, että kaipa sitä on taas jotain tullut opittua, kun aineesta tuli pitkästä aikaa Excelente ja kokeestakin yhtä vaille täydet pisteet.
Iltapäivällä kävin sitten (nukuttuani ensin häpeäkseni kirjallisuustutoriaalin tunnilla) antamassa yksityisopetusta englannista.
Opetan siis kerran pari viikossa 9-vuotiaalle tytölle englantia. Hiukan pelottaa, kun en ole aiemmin yksityisopetusta antanut (ellei pianotunteja yms kavereille lasketa), että teen jotain ihan väärin. Opetuskokemusta kun muutenkin on hurjat kolme tuntia kansalaisopiston englannin kurssilta :-D
Eka opetuskerta oli jo viime viikolla. Opettamisen tasosta en ole ihan varma, mutta ainakin alku oli muuten hyvä: tyllerö kertoi tykkäävänsä miusta ja kyseli innoissaan milloin olen taas tulossa ja voinko tulla monta kertaa viikossa :-D Pitää siis toivoa että kiva ope motivoi oppimaan paremmin, niin ainakin itselleni yleensä käy. On myös kiva opettaa kun opetettavana on mukava ja puhelias tyttönen :-)
Yllättävän vaikea vain hahmottaa millaista materiaalia tuon ikäisen kanssa pitäisi käyttää, ja miten nopeaa oppimista tai miten hyvää asioiden hallintaa voi odottaa. Ensivaikutelma on, että oppilaalla tuntuu olevan jonkin sortin oppimisvaikeuksia, mutta se, ovatko ne todellisia "oppimisvaikeuksia" vai onko kyseessä vain itsetunnon puute tai ujous tms onkin sitten eri asia - vai kenties miun epärealistiset odotukset siitä mitä tuon ikäisen pitäisi osata? Tällä hetkellä olen lähinnä kallistumassa siihen, että vaikeuksien taustalla on epävarmuutta omista taidoista, mikä sitten vähän ilmenee keskittymiskyvyn puutteena tai kuviteltuina oppimisvaikeuksina, mutta en ole psykologi enkä ole päivääkään pedagogiikkaa lukenut joten mitäpä minä tiedän.
Kun nyt keskittymisvaikeudet tuntuvat olevan se isoin haaste kuitenkin tällä hetkellä, niin pitäne varmaan yrittää hyödyntää jonkinlaista toiminnallista oppimista. Tällä kertaa lauleskeltiin Twinkle, twinkle, little staria pianon säestyksellä. Hyvä strategia lienee myös kehua ja rohkaista kovasti pienistäkin onnistumisista, jos taustalla nyt sattuu jotain itsetunto-ongelmia olemaan.
Onneksi seuraavaan tuntiin on viikko aikaa, niin ehtii ehkä jotain järjellistä tuntisuunnitelmaa valmistella.
Aiheesta muumilaaksoon, muurahaiset eivät vielä oppineet olemaan näyttämättä naamaansa tässä huushollissa. Sota siis jatkuu edelleen, ja vaikka miun huoneessa näyttää toistaiseksi olevan tulitauko voimassa, ovat muurahaiset vallanneet uusia alueita keittiöstä. Paperinpalasen avulla siis järjestin kunnon verilöylyn akselilla keittiön nurkka - käytävä. Pitänee varmaan informoida vuokrantajaa, joka voi sitten lähettää apujoukkoja massateurastukseen.
tiistai 30. maaliskuuta 2010
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
Varpun vihreä välipalaherkku (aka juttuja jääkaapin jämistä)
Ainekset:
1 päärynä
1 kiivi
kermaviilin jämät (vajaa puoli purkkia)
ripaus sokeria
pala valkosuklaata
Kuori ja paloittele hedelmät nätisti kivaan kulhoon. Sekoita kermaviiliin hiukan sokeria ja mätkäise päälle. Tee valkosuklaapalasta suklaakiehkuroita koristeeksi. Nauti.
Nami.
1 päärynä
1 kiivi
kermaviilin jämät (vajaa puoli purkkia)
ripaus sokeria
pala valkosuklaata
Kuori ja paloittele hedelmät nätisti kivaan kulhoon. Sekoita kermaviiliin hiukan sokeria ja mätkäise päälle. Tee valkosuklaapalasta suklaakiehkuroita koristeeksi. Nauti.
Nami.
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Vampiraattien valoisa päivä
Saimme tänään tekstianalyysitunnilla (käytännössä siis englanti-suomi käännöstunti) tehtäväksi kääntää "laulun" eräästä nuortenkirjasta. Aikaa annettiin melkein kolme viikkoa, kun pari tuntia jää välistä lomien yms takia, mutta tekaisin tuossa joutessa jo ensimmäisen version käännöksestä. Voi sitten katsoa onko kolmessa viikossa tullut minkäänlaista kehitystä, vai onko vain tyytyväisenä jämähtänyt ensimmäiseen versioon...josta tuli miusta aika hyvä noin ensimmäiseksi.
The Vampirate Shanty
I’ll tell you a tale of Vampirates,
A tale as old as true.
Yea, I’ll sing you a song of an ancient ship,
And its mighty fearsome crew
Yea, I'll sing you a song of an ancient ship
That sails the ocean blue...
That haunts the ocean blue.
The Vampirate ship has tattered sails,
That flap like wings in flight.
They say that the Captain, he wears a veil,
So as to curtail your fright.
At his death pale skin,
And his lifeless eyes,
And his teeth sharp as night.
Oh, they say that the Captain, he wears a veil,
And his eyes never see the light.
You better be good child- good as gold.
As good as good can be.
Else I’ll tell you to the in to the vampirates,
And wave you out to sea.
Yes, you’d better be good child- good as gold,
Because- lookཀ can you see?,
There’s a dark ship in the harbor tonight.
And there’s room in the hold for thee.
(Plenty of room for thee.)
Well if pirates are bad.
And vampires are worse.
Then I pray, that as long as I be,
that though I sing of Vampirates,
I never one shall I see.
Yea, if Pirates are danger,
And Vampirates are death,
I’ll extend my prayer for thee-
that thine eyes never see a Vampirate...
...and they never lay a hand on thee.
Vampiraattilaulu
Ma kerron vampiraateista
Tarun vanhan ja todenkin
Joo, laulan laulun laivasta
Jol´ on miehistö pelottavin
Laulan laivasta ikivanhasta
Joka sinessä seilata saa
Joka meriä vainoaa
Ryppyiset purjeet on laivankin
Jotka siipinä lepattaa
Ja kerrotaan huntu kapteenin
Peittää naamaa pelottavaa
Kalpeaa ihoa
Kuoleman silmiä
Hammasrivistöö terävää
Niit peittää huntu kapteenin
Ei hän koskaan valoa nää
Parasta olla kiltti, laps´
Niin kiltti kuin olla voi
Tai kerron sust vampiraateille
Jotka laivassaan ilkamoi
Parasta olla kiltti laps´
Koska nääthän! Näätkö sen?
On satamas pursi synkkä niin
Ja ruumas tilaa sullekin
(Paljon tilaa sullekin!)
On piraatit pahoi
Vampyyrit pahempii
Joten rukoilen etten nää
Vaik vampiraateista laulankin
Niitä yhtään tänäänkään
On piraatit vaaraks
Vampyyrit kuolemaks
Joten rukoilen ettet nää
Noita hirveitä vampiraatteja
Etkä koskaan vangiksi jää
Semmoista...kiva käännöstehtävä, ensimmäinen asiatekstien ulkopuolella taitaa olla :-)
Muutenkin kiva päivä. Aamulla kävin ekassa opinnäytetyötapaamisessa ohjaajan kanssa, ja sain palautetta harvinaisen hyvin tehdystä opparisuunnitelmasta. Muutenkin sain paljon hyviä ideoita tekemistä varten, nyt sitten vain pitäisi käydä työhön käsiksi.
Illalla kävin vielä EsportDancessa ja BodyBalancessa (ja kämppis tuli mukaan testaamaan BodyBalance tuntia, tykkäsi), ja nyt sitten jännitän (positiivisella tavalla kylläkin) huomista. Menen ekaa kertaa opettamaan englantia 9-vuotiaalle tytölle, huih!
Ihanaa kun aurinko paistaa!
The Vampirate Shanty
I’ll tell you a tale of Vampirates,
A tale as old as true.
Yea, I’ll sing you a song of an ancient ship,
And its mighty fearsome crew
Yea, I'll sing you a song of an ancient ship
That sails the ocean blue...
That haunts the ocean blue.
The Vampirate ship has tattered sails,
That flap like wings in flight.
They say that the Captain, he wears a veil,
So as to curtail your fright.
At his death pale skin,
And his lifeless eyes,
And his teeth sharp as night.
Oh, they say that the Captain, he wears a veil,
And his eyes never see the light.
You better be good child- good as gold.
As good as good can be.
Else I’ll tell you to the in to the vampirates,
And wave you out to sea.
Yes, you’d better be good child- good as gold,
Because- lookཀ can you see?,
There’s a dark ship in the harbor tonight.
And there’s room in the hold for thee.
(Plenty of room for thee.)
Well if pirates are bad.
And vampires are worse.
Then I pray, that as long as I be,
that though I sing of Vampirates,
I never one shall I see.
Yea, if Pirates are danger,
And Vampirates are death,
I’ll extend my prayer for thee-
that thine eyes never see a Vampirate...
...and they never lay a hand on thee.
Vampiraattilaulu
Ma kerron vampiraateista
Tarun vanhan ja todenkin
Joo, laulan laulun laivasta
Jol´ on miehistö pelottavin
Laulan laivasta ikivanhasta
Joka sinessä seilata saa
Joka meriä vainoaa
Ryppyiset purjeet on laivankin
Jotka siipinä lepattaa
Ja kerrotaan huntu kapteenin
Peittää naamaa pelottavaa
Kalpeaa ihoa
Kuoleman silmiä
Hammasrivistöö terävää
Niit peittää huntu kapteenin
Ei hän koskaan valoa nää
Parasta olla kiltti, laps´
Niin kiltti kuin olla voi
Tai kerron sust vampiraateille
Jotka laivassaan ilkamoi
Parasta olla kiltti laps´
Koska nääthän! Näätkö sen?
On satamas pursi synkkä niin
Ja ruumas tilaa sullekin
(Paljon tilaa sullekin!)
On piraatit pahoi
Vampyyrit pahempii
Joten rukoilen etten nää
Vaik vampiraateista laulankin
Niitä yhtään tänäänkään
On piraatit vaaraks
Vampyyrit kuolemaks
Joten rukoilen ettet nää
Noita hirveitä vampiraatteja
Etkä koskaan vangiksi jää
Semmoista...kiva käännöstehtävä, ensimmäinen asiatekstien ulkopuolella taitaa olla :-)
Muutenkin kiva päivä. Aamulla kävin ekassa opinnäytetyötapaamisessa ohjaajan kanssa, ja sain palautetta harvinaisen hyvin tehdystä opparisuunnitelmasta. Muutenkin sain paljon hyviä ideoita tekemistä varten, nyt sitten vain pitäisi käydä työhön käsiksi.
Illalla kävin vielä EsportDancessa ja BodyBalancessa (ja kämppis tuli mukaan testaamaan BodyBalance tuntia, tykkäsi), ja nyt sitten jännitän (positiivisella tavalla kylläkin) huomista. Menen ekaa kertaa opettamaan englantia 9-vuotiaalle tytölle, huih!
Ihanaa kun aurinko paistaa!
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
Mallista mittaa
Sain taas pitkästä aikaa töitä Taikista, ja pääsin naureskelemaan tätä hyvää palkan suhdetta tehtyyn työhön nähden, kahdeksan tunnin päivästä kun puolet oli taukoja. Yleensähän taukoja on siis kolmasosa ajasta, mutta Taikissa tulee vielä ruokatunti ja kahvitauot päälle.
Vähän silti jokseenkin alkaa malleilu maistua puulta. Lyhyet pätkät (pari tuntia) on ihan ok, mutta niistä saa vaivaan nähden vähän palkkaa, ja pitkät päivät taas tuntuu aika uuvuttavilta. Ainakin tuolla on nyt jotenkin niin masentavan hiljainen ryhmä, että uuvuttaa nököttää siellä (joissain paikoissa on kivaa, kun on hyvä fiilis luokassa ja ihmiset juttelevat).
Mutta joo, monet aina ihmettelevät kun kerron että olen taidemallina, joten ajattelin nyt vastata useimmin kysyttyihin kysymyksiin koskien kyseistä "ammatin valintaa"...
K: Miten oikein päädyit tuollaiseen työhön?
V: Pidin lukion jälkeen välivuoden kun en oikein jaksanut motivoitua lukemaan pääsykokeisiin tosissani (pienimuotoisen burnoutin jälkeen kun lukion loppu ja kirjoituksiinkin lukeminen meni vähän vasemmalla kädellä), ja ajattelin että kai sitä vaikka jotain työtä voisi tehdä, ettei vain makaa kotona toimettomana. Työvoimatoimiston sivuilla sitten etsittiin taidemallia, ja ajattelin että sitä voisi olla mielenkiintoista kokeilla. En tosin saanut juuri sitä työtä mitä hain, mutta päädyin sitä kautta postituslistalle, jota kautta sain parempia hommia Taikista. Taikista sain enemmänkin hommia, kun säälivät kun olin työttömänä, ja sitä kautta pääsin myös Helsingin yliopiston piirustuslaitokselle. Taikissa tapasin myös mallikaveri Robinin, jonka kautta sain töitä Espoon jostain taidelukiosta ja ruotsinkieliseltä työväenopistolta Helsingistä, Espoosta ja Vantaalta. Yliopiston piirustuslaitokselta taas yksi Kuvataideakatemian opiskelija bongasi miut, ja olen sen jälkeen ollut paljon yksityismallina hänellä.
K: Pitääkö siun olla alasti?
V: Kyllä, useimmiten joo. Kerran olen ollut vaatetettuna mallina.
K: Eikö tule kylmä?
V: Ei yleensä. Useimmissa paikoissa on ihan asianmukaiset lämmittimet, niin että kuumakin saatta välillä tulla. Olen tosin ollut sellaisellakin työhuoneella, missä huoneenlämpötila lähentelee kymmentä astetta pakkasaamuna ennenkuin patterit saa päälle - onneksi sekin yleensä lämpenee 18-asteiseksi kohtuuvauhdilla. Yksityismallina ollessa saa myös välillä pitää osaa vaatteista päällä, jos esim maalataan vain ylävartaloa...
K: Mitä siinä pitää tehdä?
V: Poseerata. Joskus pitkäänkin samassa asennossa (useita tunteja) niin että 20 minuuttia pitää olla asennossa ja sitten 10 minuutin tauko. Toinen ääripää on sitten croquis-piirrustus, jossa yleensä ollaan n.3-5 minuuttia samassa asennossa, mutta joskus vain puolikin minuuttia tai alle (jälleen niin että 20 minuutin ajan eri asentoja ja sitten 10 min tauko). Joskus opettajat ohjeistaa asentojen valinnassa, mutta useimmiten saa käyttää omaa luovuutta.
K: Millasta se on?
V: Vaihtelevaa. Yleensä ihan mukavaa, ainakin jos on kiva ryhmä. Jos on joku hyvä makaava asento, niin ei tarvitse kuin naureskella kun palkka juoksee nukkuessa, mutta joskus jos erehtyy ottamaan vähän huonon asennon pitkään poseeraukseen, on jo parin ensimmäisen minuutin jälkeen tuskanhikinen. Etenkin seisovat asennot voivat olla ikäviä, jos paino tulee pääasiassa yhdelle jalalle, mutta istuenkin saa yllättävän huonoja asentoja aikaan - selkä menee helposti kipeästi. Samoin kädet, jos erehtyy laittamaan painoa käsille jossain asennossa.
K: Paljon siitä saa palkkaa?
V: Yleensä sellaisen 10-12€ tunnilta. Tällä hetkellä Taikissa on tuntipalkka 15€/tunti (palkallinen ruokatuntikin, hih), mutta yksityismallina olen tehnyt töitä niinkin vähällä kuin 6,5€ tunnissa, tai maalausta vastaan (alla kuvia maalauksista, jotka olen itselleni saanut, omakuvia siis).
K: Miten sie uskallat?
V: Jaa-a. Alastomuus nyt on miusta aika luonnollista. Eikä siinä paljon kerkiä miettiä, kun vaan viskaa kylpytakin päältä ja siinähän sitä sitten nökötät (useimmissa paikoissa on joku pukutila, jossa voi ensin vaihtaa kylpytakin tms. päälle). Asiaa myös helpottaa se, että tietää ettei ne piirtäjät katso "sillä silmällä" että onpas sillä iso/pieni takamus/rinnat/jne vaan että "tuossa on tuollanen muoto ja tuossa tuollanen kaari/varjo/valo". Kyllähän sitä tietysti ekalla kerralla vähän jännitti, mutta kuten sanottu, eipä sitä paljoa ehtinyt miettiä.
Viime aikoina tosin olen huomannut, että kun on vähän epävarma omasta vartalostaan, niin ei mallinakaan olo ole niin luontevaa. Ja toisaalta taas silloin kun oli enemmän mallina, oma vartalokuvakin oli tosi hyvä, ja oli tyytyväinen itseensä.
Vähän silti jokseenkin alkaa malleilu maistua puulta. Lyhyet pätkät (pari tuntia) on ihan ok, mutta niistä saa vaivaan nähden vähän palkkaa, ja pitkät päivät taas tuntuu aika uuvuttavilta. Ainakin tuolla on nyt jotenkin niin masentavan hiljainen ryhmä, että uuvuttaa nököttää siellä (joissain paikoissa on kivaa, kun on hyvä fiilis luokassa ja ihmiset juttelevat).
Mutta joo, monet aina ihmettelevät kun kerron että olen taidemallina, joten ajattelin nyt vastata useimmin kysyttyihin kysymyksiin koskien kyseistä "ammatin valintaa"...
K: Miten oikein päädyit tuollaiseen työhön?
V: Pidin lukion jälkeen välivuoden kun en oikein jaksanut motivoitua lukemaan pääsykokeisiin tosissani (pienimuotoisen burnoutin jälkeen kun lukion loppu ja kirjoituksiinkin lukeminen meni vähän vasemmalla kädellä), ja ajattelin että kai sitä vaikka jotain työtä voisi tehdä, ettei vain makaa kotona toimettomana. Työvoimatoimiston sivuilla sitten etsittiin taidemallia, ja ajattelin että sitä voisi olla mielenkiintoista kokeilla. En tosin saanut juuri sitä työtä mitä hain, mutta päädyin sitä kautta postituslistalle, jota kautta sain parempia hommia Taikista. Taikista sain enemmänkin hommia, kun säälivät kun olin työttömänä, ja sitä kautta pääsin myös Helsingin yliopiston piirustuslaitokselle. Taikissa tapasin myös mallikaveri Robinin, jonka kautta sain töitä Espoon jostain taidelukiosta ja ruotsinkieliseltä työväenopistolta Helsingistä, Espoosta ja Vantaalta. Yliopiston piirustuslaitokselta taas yksi Kuvataideakatemian opiskelija bongasi miut, ja olen sen jälkeen ollut paljon yksityismallina hänellä.
K: Pitääkö siun olla alasti?
V: Kyllä, useimmiten joo. Kerran olen ollut vaatetettuna mallina.
K: Eikö tule kylmä?
V: Ei yleensä. Useimmissa paikoissa on ihan asianmukaiset lämmittimet, niin että kuumakin saatta välillä tulla. Olen tosin ollut sellaisellakin työhuoneella, missä huoneenlämpötila lähentelee kymmentä astetta pakkasaamuna ennenkuin patterit saa päälle - onneksi sekin yleensä lämpenee 18-asteiseksi kohtuuvauhdilla. Yksityismallina ollessa saa myös välillä pitää osaa vaatteista päällä, jos esim maalataan vain ylävartaloa...
K: Mitä siinä pitää tehdä?
V: Poseerata. Joskus pitkäänkin samassa asennossa (useita tunteja) niin että 20 minuuttia pitää olla asennossa ja sitten 10 minuutin tauko. Toinen ääripää on sitten croquis-piirrustus, jossa yleensä ollaan n.3-5 minuuttia samassa asennossa, mutta joskus vain puolikin minuuttia tai alle (jälleen niin että 20 minuutin ajan eri asentoja ja sitten 10 min tauko). Joskus opettajat ohjeistaa asentojen valinnassa, mutta useimmiten saa käyttää omaa luovuutta.
K: Millasta se on?
V: Vaihtelevaa. Yleensä ihan mukavaa, ainakin jos on kiva ryhmä. Jos on joku hyvä makaava asento, niin ei tarvitse kuin naureskella kun palkka juoksee nukkuessa, mutta joskus jos erehtyy ottamaan vähän huonon asennon pitkään poseeraukseen, on jo parin ensimmäisen minuutin jälkeen tuskanhikinen. Etenkin seisovat asennot voivat olla ikäviä, jos paino tulee pääasiassa yhdelle jalalle, mutta istuenkin saa yllättävän huonoja asentoja aikaan - selkä menee helposti kipeästi. Samoin kädet, jos erehtyy laittamaan painoa käsille jossain asennossa.
K: Paljon siitä saa palkkaa?
V: Yleensä sellaisen 10-12€ tunnilta. Tällä hetkellä Taikissa on tuntipalkka 15€/tunti (palkallinen ruokatuntikin, hih), mutta yksityismallina olen tehnyt töitä niinkin vähällä kuin 6,5€ tunnissa, tai maalausta vastaan (alla kuvia maalauksista, jotka olen itselleni saanut, omakuvia siis).
K: Miten sie uskallat?
V: Jaa-a. Alastomuus nyt on miusta aika luonnollista. Eikä siinä paljon kerkiä miettiä, kun vaan viskaa kylpytakin päältä ja siinähän sitä sitten nökötät (useimmissa paikoissa on joku pukutila, jossa voi ensin vaihtaa kylpytakin tms. päälle). Asiaa myös helpottaa se, että tietää ettei ne piirtäjät katso "sillä silmällä" että onpas sillä iso/pieni takamus/rinnat/jne vaan että "tuossa on tuollanen muoto ja tuossa tuollanen kaari/varjo/valo". Kyllähän sitä tietysti ekalla kerralla vähän jännitti, mutta kuten sanottu, eipä sitä paljoa ehtinyt miettiä.
Viime aikoina tosin olen huomannut, että kun on vähän epävarma omasta vartalostaan, niin ei mallinakaan olo ole niin luontevaa. Ja toisaalta taas silloin kun oli enemmän mallina, oma vartalokuvakin oli tosi hyvä, ja oli tyytyväinen itseensä.
Taisteluarpia
Vartalo on taas kerännyt todisteita kuluneesta viikosta. Löytyy ainakin:
-kolikon kokoinen mustelma selästä (puku oli rutussa vyön alla ukemeita tehdessä)
-hiertynyt jalkapöytä (paloi tatamissa)
-kipeä kyynärpää ja haava pikkurillissä (liukastumisesta salin pukuhuoneessa)
-kuivat kädet (siivoamisesta)
-hellät ukkovarpaat (tanssimisesta sukissa)
-kipeät lihakset (liikunnasta)
Suurin osa siis liikuntaan liittyviä vaivoja, ja sitä onkin tullut harrastettua tällä viikolla taas 6 ja puoli tuntia (BodyJam, EsportDance, BodyBalance, Aikido, Danceharmony ja Joy of Dance), kävelyt paikasta toiseen päälle .
Salijäsenyys harmillisesti loppuu maaliskuun lopussa, joten liikunta jäänee vähän yksipuolisemmaksi, mutta Aikidoa tullee harrastettua enemmän, etenkin kun tähtäimessä olisi 5.kyu kevään aikana, eikä vielä ole vielä hajuakaan suurimmasta osasta siihen kuuluvista tekniikoista. Onneksi on kämppis, jonka kanssa voi kotonakin treenata ^^ (jos vain olisi aikaa siihen)
Toinen kämppis on muuttamassa parin viikon kuluttua pois, joten sen tiimoilta tässä yrittänyt kämppää siivoilla, kun siivoustarkastuksessa löytyi aika paljon huomautettavaa. Sen lisäksi olen julistanut sodan muurahaisia vastaan, joita tapasin pari päivää sitten valtaamassa huonettani. Tällä hetkellä kaatuneita on noin puolisen sataa, joista osa kaatui kaukaisemmalla rintamalla kämppiksen huoneessa, jossa viholaisten päämaja taitaa sijaita. Herra Imuri tarjosi myös auttavan imuputkensa massateurastusta varten.
Viikon taistelu voitettu, mutta sota jatkuu.
-kolikon kokoinen mustelma selästä (puku oli rutussa vyön alla ukemeita tehdessä)
-hiertynyt jalkapöytä (paloi tatamissa)
-kipeä kyynärpää ja haava pikkurillissä (liukastumisesta salin pukuhuoneessa)
-kuivat kädet (siivoamisesta)
-hellät ukkovarpaat (tanssimisesta sukissa)
-kipeät lihakset (liikunnasta)
Suurin osa siis liikuntaan liittyviä vaivoja, ja sitä onkin tullut harrastettua tällä viikolla taas 6 ja puoli tuntia (BodyJam, EsportDance, BodyBalance, Aikido, Danceharmony ja Joy of Dance), kävelyt paikasta toiseen päälle .
Salijäsenyys harmillisesti loppuu maaliskuun lopussa, joten liikunta jäänee vähän yksipuolisemmaksi, mutta Aikidoa tullee harrastettua enemmän, etenkin kun tähtäimessä olisi 5.kyu kevään aikana, eikä vielä ole vielä hajuakaan suurimmasta osasta siihen kuuluvista tekniikoista. Onneksi on kämppis, jonka kanssa voi kotonakin treenata ^^ (jos vain olisi aikaa siihen)
Toinen kämppis on muuttamassa parin viikon kuluttua pois, joten sen tiimoilta tässä yrittänyt kämppää siivoilla, kun siivoustarkastuksessa löytyi aika paljon huomautettavaa. Sen lisäksi olen julistanut sodan muurahaisia vastaan, joita tapasin pari päivää sitten valtaamassa huonettani. Tällä hetkellä kaatuneita on noin puolisen sataa, joista osa kaatui kaukaisemmalla rintamalla kämppiksen huoneessa, jossa viholaisten päämaja taitaa sijaita. Herra Imuri tarjosi myös auttavan imuputkensa massateurastusta varten.
Viikon taistelu voitettu, mutta sota jatkuu.
Tilaa:
Kommentit (Atom)