Oppia ja opettamista

Espanjan tunnilla saatiin tänään aineet ja kokeet takaisin, ja sain tyytyväisenä todeta, että kaipa sitä on taas jotain tullut opittua, kun aineesta tuli pitkästä aikaa Excelente ja kokeestakin yhtä vaille täydet pisteet.

Iltapäivällä kävin sitten (nukuttuani ensin häpeäkseni kirjallisuustutoriaalin tunnilla) antamassa yksityisopetusta englannista.

Opetan siis kerran pari viikossa 9-vuotiaalle tytölle englantia. Hiukan pelottaa, kun en ole aiemmin yksityisopetusta antanut (ellei pianotunteja yms kavereille lasketa), että teen jotain ihan väärin. Opetuskokemusta kun muutenkin on hurjat kolme tuntia kansalaisopiston englannin kurssilta :-D

Eka opetuskerta oli jo viime viikolla. Opettamisen tasosta en ole ihan varma, mutta ainakin alku oli muuten hyvä: tyllerö kertoi tykkäävänsä miusta ja kyseli innoissaan milloin olen taas tulossa ja voinko tulla monta kertaa viikossa :-D Pitää siis toivoa että kiva ope motivoi oppimaan paremmin, niin ainakin itselleni yleensä käy. On myös kiva opettaa kun opetettavana on mukava ja puhelias tyttönen :-)

Yllättävän vaikea vain hahmottaa millaista materiaalia tuon ikäisen kanssa pitäisi käyttää, ja miten nopeaa oppimista tai miten hyvää asioiden hallintaa voi odottaa. Ensivaikutelma on, että oppilaalla tuntuu olevan jonkin sortin oppimisvaikeuksia, mutta se, ovatko ne todellisia "oppimisvaikeuksia" vai onko kyseessä vain itsetunnon puute tai ujous tms onkin sitten eri asia - vai kenties miun epärealistiset odotukset siitä mitä tuon ikäisen pitäisi osata? Tällä hetkellä olen lähinnä kallistumassa siihen, että vaikeuksien taustalla on epävarmuutta omista taidoista, mikä sitten vähän ilmenee keskittymiskyvyn puutteena tai kuviteltuina oppimisvaikeuksina, mutta en ole psykologi enkä ole päivääkään pedagogiikkaa lukenut joten mitäpä minä tiedän.

Kun nyt keskittymisvaikeudet tuntuvat olevan se isoin haaste kuitenkin tällä hetkellä, niin pitäne varmaan yrittää hyödyntää jonkinlaista toiminnallista oppimista. Tällä kertaa lauleskeltiin Twinkle, twinkle, little staria pianon säestyksellä. Hyvä strategia lienee myös kehua ja rohkaista kovasti pienistäkin onnistumisista, jos taustalla nyt sattuu jotain itsetunto-ongelmia olemaan.

Onneksi seuraavaan tuntiin on viikko aikaa, niin ehtii ehkä jotain järjellistä tuntisuunnitelmaa valmistella.

Aiheesta muumilaaksoon, muurahaiset eivät vielä oppineet olemaan näyttämättä naamaansa tässä huushollissa. Sota siis jatkuu edelleen, ja vaikka miun huoneessa näyttää toistaiseksi olevan tulitauko voimassa, ovat muurahaiset vallanneet uusia alueita keittiöstä. Paperinpalasen avulla siis järjestin kunnon verilöylyn akselilla keittiön nurkka - käytävä. Pitänee varmaan informoida vuokrantajaa, joka voi sitten lähettää apujoukkoja massateurastukseen.