Mikä on kun ei taidot riitä

Tätäköhän tää on sitten joka päivä opettajana?

On aika epäonnistunut olo. Päivän yksityistunti oli levoton ja väsytti näemmä niin oppilasta kuin opettajaakin. Tuntui, että mikään mitä olen yrittänyt opettaa, ei ole mennyt jakeluun, eikä oppilaan keskittymiskyky meinannut millään riittää paikoillaan istumiseen.

Hyvä ope olisi varmaan tässä vaiheessa keksinyt jotain toiminnalista tekemistä kuten laululeikkejä, mutta ei. Kun olin kerta päättänyt, että tänään kerrataan kokeeseen, niin sittenhän siihen kerrattiin.

Kun oltiin puolet tunnista käyty eri muodoissa läpi kolmannessa persoonassa kertomista (She is, she has...), ja oppilaan piti taas sanoa jotain "Hän on...", tulee kysymys: Miten se "hän" sanotaan?

Tässä vaiheessa teki mieli heittää kädet ilmaan, kiskoa hiukset päästä ja ehkä repiä oppikirjakin kappaleiksi ja kirkua.

Mutta ei.

Pitkä sisäänhengitys, ja:

"Mitenkäs se sanottiinkaan? Koitahan muistella. Varmasti muistat sen kun hetken mietit."

Uh.

No, kyllähän sieltä hirveällä maanittelulla asioita tuli, mutta on ollut parempiakin päiviä. Välillä ei oikein osaa sanoa, yrittääkö tyttö vain viivytellä kun huomio kääntyy koko ajan muihin asioihin ja juttua tulee ihan hirveästi, vai onko kyseessä vain luonnollinen papupatatapaus. Kun vain saisi sen papupadan porisemaan englanniksi...Sentään viime kerralla opetellut kellonajat olivat vielä aika hyvin päässä, mistä olin iloinen :-)

Ja päivä ei muutenkaan ollut total failure. Kirjallisuustutoriaalin tunnilla saatiin parityönä tehdyt ja pitkään piiiiiiitkään piiiiiiiiiiitkän odotetut (tai siltä se tuntui) runoanalyysit arvioituina takaisin. Saimme arvosanaksi jotain parhaan mahdollisen arvosanan ja toiseksi parhaan mahdollisen väliltä, mihin olin ihan tyytyväinen, kyllä siihen vaivaa nähtiinkin.

Illalla katsottiin kämppiksen kanssa pari jaksoa Buffya, raukkaparka kun on sairaana kotona. Sitten onnistuin taas pitkästä piiiitkästä piiiiiiiiiitkästä aikaa tekemään vähän punttitreeniä kotona. Tanssittikin kovasti, mutta tuossa ehkä kahden neliömetrin tilassa tanssi jäi aika pieneksi.

Kävin myös etsimässä mekkoa siskon kesähäihin päivemmällä. Iskin jo silmäni pari päivää sitten yhteen mekkoon, ja ajattelin että käyn vielä kerran sovittamassa ja ostan sen sitten, mutta päätinkin sitten sovittaa myös kahta muuta mekkoa. Ei hyvä idea. Kaikki olivat ihania! Opintolaina tosin tuli juuri tilille, joten nyt olisi varaa vaikka ostaakin ne kaikki kolme, hmmmmm...

Jonkun ois nyt parempi järjestää pukujuhlia!

Sosiaalinen elukka

Viisi vuotta sitten vannoin, että en missään tapauksessa muuta soluasuntoon, vaan vuokraan yksiön ja revin rahat vaikka selkänahastani. Pahin uhma kuitenkin laantui, ja pitihän sitä sitten alentua HOASille muuttamaan soluun, kun vuokra vaan oli niin halpa.

Ja nyt? Olen täällä sekoamispisteessa kun olen joutunut pari päivää olemaan yksin kotona, kun kämppis lähti sukuloimaan (ja toinen kämppis muutti pois reilu viikko sitten).

Jotenkin kummasti sitä vain on jo niin tottunut siihen päivittäiseen kontaktiin kämppisten kanssa, että kun se puuttuu, niin olo on todella yksinäinen. Etenkin kun on yli vuoden saanut asua yhdessä hyvän ystävän kanssa, niin ei enää suuresti yksinasuminen houkuta.

Onneksi tänään sentään on muuten ollut sosiaalista kontaktia ihan kivasti. Aamulla kävin aikidossa, ja sen jälkeen ystävän kanssa lounastamassa ja shoppailemassa.

Mutta sitten piti tulla yksin kotiin :-/

On tässä sentään jotain positiivistakin, voi riekkua ympäri kämppää ja rääkyä overdrivella (ja laulaa ylipäätään). Mutta hiljaista täällä kyllä muuten on.

Tekemistä tosin riittää, ja jospa siihen vähän paremmin osaisi keskittyä, kun ei ole häiriötekijöitä. Viikonlopun aikana olisi tarkoitus saada opinnäytetyön alustava sisällysluettelo valmiiksi, että voisi taas olla kontaktissa ohjaajaan, ja pitäisi myös tehdä enkun koe ensi viikkoa varten yksityisoppilaalleni. Huomenna olisi tarkoitus käydä parilla tanssitunnilla, joten eiköhän tää loppuviikonloppu aika nopsaan kulu.

Tofutaivas osa 1

Senkin uhalla, että tästä tulee kohta ruokablogi, aion taas puhua ruoasta.

Viime aikoina olen "löytänyt" tai osassa tapauksista oikeastaan löytänyt uudelleen useita ruokia.

Luultavasti tämä saa juurensa siitä, kun olen yrittänyt metsästää halpoja tarjouksia kaupoista, ja on sitten tullut osteltua paljon esim. tarjouksessa olevia (satokauden) hedelmiä ja kasviksia. Viimeisimpiä hedelmälöytöjä ovat monen vuoden tauon jälkeen appelsiinit, ja yllättäen päärynät, joita olen viimeksi tainnut syödä joskus lapsena lähinnä. Samoin esimerkiksi punajuurta, kesäkurpitsaa, parsakaalia, munakoisoa ja parsaa on tullut käytettyä tässä viime vuoden aikana. Himoitsen tässä parhaillani parsaa ja odottelen kunnon (harmillisen lyhyen) satokauden alkua.

Aivan viimeisin löytö on tofu, jota olen aivan viime viikkoihin asti inhonnut.

Tässäpä aivan tofu-ummikoille kiva (kämppikseltä muokaten pöllitty) välipalaresepti kokeiltavaksi:

banaani
puoli pakettia tofua
siirappia
kanelia
tuoretta chilipaprikaa
(raakakaakaojauhetta)

Silppua chiliä sopivasti, muista poistaa siemenet. Pilko banaani kulhon pohjalle, ja ripottele osa chilisilpusta päälle. Kuutio päälle tofu ja ripottele loput chilit siihen päälle. Lorauta reilusti siirappia, niin että sitä tulee vähän joka puolelle, ja kanelia reilusti mausteeksi. Jos haluat vielä vähän herkumman (ja kunnon terveyspommin), mätä päälle pari teelusikallista raakakaakaojauhetta.

Hyvää ja terveellistä :-) No, jos sitä siirappia ei lasketa.

Jäätynyt jötikkä ja muita epäilyttäviä ruokia

Pääsiäisen ruokavalio on toistaiseksi ollut aika monipuolinen: härän sisäfilettä ja härän sisäfilettä.

Pari viikkoa sitten ostin Sokoksen 3+1 päiviltä reilun kilon härän sisäfilettä, kun kilohinta oli huimat 15,90kg. Pakkohan sitä siis oli ostaa, kun yleensä ei noilla opiskelijan tuloilla kuudenkympin sisäfilettä osteta. Nyt alan kyllä miettiä, että se oli vähän virhe.

Eilinen ruoka oli ihan hyvää kylläkin: paistettuja sisäfilepihvejä, pestopinaattitagliatellea, paistettua vuohenjuustoa ja lakkahilloa (plus pullo herkullista chileläistä punaviiniä juomaksi ja Kindereitä jälkkäriksi). Ainut vika vain, että sitä oli ihan liikaa, lihaa etenkin.

Tänään ei sitten lähtökostaisestikaan tehnyt hirveästi filettä mieli eilisen mässäilyn jäljiltä. Mutta ei se nyt vielä mitään. Emme oikein olleet varmoja sen fileen säilyvyydestä pakkauksen avaamisen jälkeen, kun viimeinen käyttöpäivä vieläpä oli tänään, joten laitoimme sen eilen pakkaseen varmuuden vuoksi (vaikka vähän epäilimme, että saako sitä uudestaan pakastaa, kun se oli aika monta tuntia lämpimässä ollut). Unohdimme sitten sujuvasti, että sen sinne laitoimme, joten ruoanlaittoa aloittaessa oli kiva yllätys löytää se umpijäätynyt lihamötikkä pakkasesta :-D

Tietenkään sitä ei sitten siinä vaiheessa voinut enää ottaa hitaasti sulamaan suositusten mukaisesti jääkaappiin, kun oli jo hirveä nälkä (aamupalaksi hedelmiä ja suklaata, ja kello oli jo yli kolmen). Niinpä sitten tungimme sen kuumaan veteen sulamaan ja menimme päiväunille.

Tunnin parin unien jälkeen (tästä tulisi aika tylsä kokkiohjelma) sitten totesimme lihapalan sulaneen kylläkin, mutta väri oli ihastuttavan ruskea, lämmöstä oletettavasti. Haju oli myös hiukan epäilyttävä, mutta en ollut varma oliko se varsinaisesti pilaantunut, vai lämmön takia vain vähän voimakkaampi lihan haju, kun se eilenkin haisi miusta vähän epäilyttävältä. Pienen puhelinkonsultoinnin jälkeen (soitto maailman luotettavimmalle tiedonlähteelle eli äidille) päätimme kuitenkin, että ei kai se pilalla voi olla, ja jatkoimme ruoanlaittoa.

Ruoka sinällään olisi voinut olla ihan herkullista - pinaattitagliatelleä sisäfilepaloilla, kesäkurpitsalla, porkkanalla, herkkusienillä, rucolalla ja chilillä höystettynä valkoviinissä, päällystettynä parmesaanilla - mutta jotenkin kun epäili sitä lihan tuoreutta, niin koko ruoanlaiton ajan sitten kiinnitti huomiota lihan epämääräiseen hajuun paistettaessakin, eikä syödessäkään oikein osannut keskittyä nauttimaan ruoasta, vaikka se hyvää olikin.

Tällä hetkellä tekee mieli lähinnä puputtaa pelkkää tofua loppuviikko.

Ruokamyrkytyksen oireita odotellessa...