Ärrin purrin. On tää tarjoilijana olo mahtavaa.
Palkka on minimaalinen suhteessa työn stressaavuuteen ja raskauteen, ja työolot ovat aivan surkeat. Useinmiten saa juosta hikipäissään ja kieli vyön alla alimiehitetyssä ravintolassa parhaassa tapauksessa useammassa kerroksessa, ja nostella selkä vääränä raskaita asioita, samalla kun luistelee ruoantähteiden ja vesilammikoiden seassa ahtaassa ja tulikuumassa keittiössä veden roiskuessa päälle. Kantaen limaisia astioita.
Mutta ihan kuin se ei riittäisi, vaan työehtosopimusta rikotaan sen minkä silmä välttää. Jouduin taas tänään potkituksi töistä pois lähes tuntia liian aikaisin.
TESsin mukaan jos mennään (joka siis sitoo kaikkia ravintola-alan toimijoita), niin sovittu työvuoro on sovittu työvuoro, eikä siitä voida poiketa kuin työnantajan ja työntekijän yhteisellä sopimuksella. Kuulostaa suhteellisen simppeliltä, mutta ei. Moni nuori työntekijä (joita ravintola-alalla on suurin osa) ei varmasti edes tiedä oikeuksistaan saada palkkaa koko sovitulta vuorolta, mutta entä jos tietääkin? Moni "kokeneempi" vuoropäällikkö kun vielä osaa vakuuttavasti kertoa, että "ei joo, kun tarpeen mukaan teitä täällä vaan pidetään". Ja jos työnantaja sanoo, että lähdet nyt tuntia aikaisemmin kotiin, niin mitäs siihen sitten sanot? Että enkä lähde? Joo, voihan niin sanoa, mutta eri asia sitten, että jos ei vakituista työsopimusta ole, niin kutsutaanko sinne paikkaan enää töihin uudestaan. Ja sehän se onkin se ongelma. Uskaltaa vaatia oikeuksiaan siitäkin huolimatta, että ei ehkä enää saa töitä. Tällaisesta syystä syrjiminenhän tietenkin on laitonta, mutta mitenkäs sitä sitten todistat? Kun kukaan ei uskalla vaatia oikeuksiaan syrjinnän pelossa, niin siinähän sitä työnantajat sitten porskuttelevat tyytyväisinä ja repivät minkä irti saavat työntekijän selkänahasta.
Ymmärrän kyllä, että työkulut halutaan karsia minimiin, ja työntekijät potkia pellolle, jos työt on jo saatu tehtyä, mutta ei ole miun ongelma (eikä kenenkään muun työntekijän) jos työvuorot on suunniteltu huonosti. Koska työntekijä ei voi yritystoiminnasta koituvia voittoja hihaansa kääriä, ei yrittämisestä koituvaa riskiäkään ole reilua vyöryttää työntekijän niskaan.
Ja tänäänkin kuulin taas tapauksesta, että työntekijältä peritään ruokaraha neljän tunnin vuorosta, ja sitten sanotaan että ei saa syödä vuoron aikana. Reilua.
Mutta joo, lukuunottamatta tuota aikaista ulospotkimista (jota kyllä tällä kertaa protestoin), oli ihan kiva vuoro, ja ihan kiva päivä. Aamulla kampaajalla ja siitä sitten reilun kolmen tunnin kahvilakierrokselle hyvän ystävän kanssa <3
Ja jos nyt jollekin jäi tästä sellainen kuva että vihaan tarjoilemista, niin itseasiassa mie kyllä pidän siitä :-D Ainakin toisinaan.
Ja kyllä, kirjoituksessa oli ihan hitunen liioittelua. Mutta ongelma on todellinen.
perjantai 2. heinäkuuta 2010
keskiviikko 12. toukokuuta 2010
Suuntaan ja sataan
Viimeinen vähän reilu viikko on ollut aika täynnä hulinaa. On ollut kirjallisuusesseetä, kokeita, opinnäytetyön tekemistä, töitä, tanssiesitystä, koetanssia, vyökoetta, matkasuunnittelua...
Kirjallisuusessee oli aika tuskaa. Pyörittelin aihetta monta viikkoa, ja sain lopullisen aiheen kuntoon pari päivää ennen palautusta, esseen kirjoitin valmiiksi juuri ennen palautusta, ja menin tunnillekin myöhässä. Aiheena olivat lopulta aikuishahmot Liisa ihmemaassa kirjassa, ja se miten päähenkilön ja aikuishahmojen vastakkainasettelu heijastavaa Lewisin aikuisiin kohdistuvaa kritiikkiä. Huhhei. Pelottaa kyllä saada sitä esseetä takaisin.
Kokeet menivät vähän vaihtelevalla menestyksellä. Englannin rakenneanalyysi tenttiin en juuri kerinnyt lukea, mutta onneksi suurin osa asioista oli aika helppotajuisia. Englanti-suomi käännöstentti oli jokseenkin ärsyttävä, enkä jaksanut keskittyä, mutta meni toivoakseni ihan hyvin. Tänään oli sitten Globaalit ja alueelliset englannit tentti, johon kerkisin lukea vain puoli kirjaa silmäilemällä, ja palautinkin sitten tyhjän paperin, kun en oikein tahtonut edes kysymyksiä ymmärtää (no, jotain olisi voinut säveltää, muttei huvittanut). Pitihän sitä käydä onneaan testaamassa, jos se vaikka olisi ollut monivalinta...
Opinnäytetön tekemiseen olin varannut yhden päivän, mutta oli sitten niin vietävän aikaansaamaton olo, että en saanut kuin n. 10 riviä kirjoitettua koko päivän aikana. Aika meni lähinnä asuntoa metsästäessä, kun yritämme kämppiksen kanssa etsiä vähän parempaa kämppää, ja Hoasilla jonotusaika tuntuu olevan loputon.
Kävin myös taas antamassa englannin yksityisopetusta, ja tunti oli kauhein tähän astisista. Oppilas ei edes halunnut yrittää keskittyä tai tehdä mitään vaikka kuinka lahjoin ja kiristin. Minkäs siinä sitten teet, jos oppilas ei halua oppia, eikä mitään todellisia kurinpitokeinoja ole käytettävissä. Toivon että kyseessä oli vain ainutkertainen tapaus, tytöllä kun oli ollut päivällä matikan koe, joka meni vähän huonosti, ja taisi vaikuttaa keskittymiseen. Tänään pitäisi taas mennä opettamaan, toivotaan että menee paremmin, tunteja nimittäin olisi tarkoitus jatkaa mahdollisesti myös kesällä.
Perjantaina kävimme tanssikoulun ryhmän (aikuisryhmä) kanssa esittämässä Eurooppa päivillä afrotanssia. Pääsin eturiviin keskelle tanssimaan, ja enkös sitten onnistunutkin kaksi kertaa aika näkyvästi mokaamaan, vaikken harjoituksissa ole mokannut varmaan kertaakaan. Onneksi ei ollut katsojia kuin kourallinen, mutta valitettavasti esitys videoitiin.
Kaikki mahdollinen vapaa-aika on kulunut pitkälti tanssitreenien parissa. Kävin lauantaina osallistumassa Suomen versioon "So you think you can dance"-ohjelmasta, joten muutaman viime viikon ajan olen kuumeisesti yrittänyt hioa koreografiaa. Treenaamassa olen käynyt pääasiassa kämppiksen koululla ja Töölön kisahallilla, mutta perjantaina meinasi sitten iskeä paniikki, kun en saanut vuoroa sinne koululle, ja kävi ilmi että kisahalli oli suljettu yleisöltä jonkin tapahtuman vuoksi (kaiketi Helsinki city run). Onneksi keksin lähteä käymään olympiastadionilla, siellä kun on peilisali, ja vahtimestari oli niin ihana että päästi hetkeksi sinne harjoittelemaan, kun ei ollut ketään salia käyttämässä. Ohjelmaan osallistuminen oli taas aika mielenkiintoinen kokemus. Sain esiintymisnumeron ihan loppupäästä, joten jouduin melkein koko päivän sitten jännittämään omaa esiintymisvuoroa. Tarkoitus oli odotusajalla lukea kokeeseen, mutta eihän siitä mitään tullut kuin jännitti niin paljon. Itse tanssi sujui ihan kohtuullisesti, muutamaa pientä mokaa lukuunottamatta, ja sain kovasti kehuja tuomareilta, mutten kuitenkaan päässyt jatkoon. Kehotettiin kuitenkin jatkamaan tanssimista ja ihan hyvä fiilis jäi.
Vyökoe oli tänä maanantaina, aikidon 5.kyu, ja selvisin siitäkin kunnialla. Nyt olisi sitten enää kaksi vyökoetta hakamaan ^^ (Siis että saa käyttää sellaista hienoa housuhametta aikidopuvun kanssa :-D)
Muun ajan päässä on sitten pyörinyt matkasuunnitelmia. Ensi viikon maanantaina olisi tarkoitus lähteä nyt jo neljättä kertaa Budapestiin. Menemme ensin viikoksi Budapestin keskustaan vuokrakämppään, ja sitten vielä viikoksi tuttavien luo Gödöllöön. Alkaa olla melkein vaikea keksiä tekemistä, kun melkein olennaisimmat Budapest-jutut on jo tehnyt, eikä haluaisi taas vain ruokamatkailla niinkuin viime kerralla ja lihoa taas paria kiloa.
Kesäkuun alussa on myös tulossa lyhyt viikonloppumatka Tallinnan lähelle Viimsi spahan tuon aiemmin mainitun tanssikoulun kanssa. Luvassa on paljon tanssitunteja ja hemmotteluhoitoja, ja olen tässä epätoivoisesti yrittänyt päättää, millaisia hoitoja oikein haluan ottaa. Pari kun kuului matkan hintaan, mutta ajattelin lisäksi vielä kokeilla jotain omakustanteisiakin. Lopulta päädyin sitten ottamaan manikyyrin, hunaja-vaahto kasvonaamion, kokovartalohieronnan ja kosteuttavan vartalohoidon laavakivihieronnalla. Ahh...
Lomia odotellessa vielä pari päivää pitää tässä yrittää opinnäytetyötä vääntää ja hoitaa juoksevia asioita, kuten hakea opintotukea kesäksi opinnäytetön tekemistä varten.
Ihanaa kun on kevät!
Kirjallisuusessee oli aika tuskaa. Pyörittelin aihetta monta viikkoa, ja sain lopullisen aiheen kuntoon pari päivää ennen palautusta, esseen kirjoitin valmiiksi juuri ennen palautusta, ja menin tunnillekin myöhässä. Aiheena olivat lopulta aikuishahmot Liisa ihmemaassa kirjassa, ja se miten päähenkilön ja aikuishahmojen vastakkainasettelu heijastavaa Lewisin aikuisiin kohdistuvaa kritiikkiä. Huhhei. Pelottaa kyllä saada sitä esseetä takaisin.
Kokeet menivät vähän vaihtelevalla menestyksellä. Englannin rakenneanalyysi tenttiin en juuri kerinnyt lukea, mutta onneksi suurin osa asioista oli aika helppotajuisia. Englanti-suomi käännöstentti oli jokseenkin ärsyttävä, enkä jaksanut keskittyä, mutta meni toivoakseni ihan hyvin. Tänään oli sitten Globaalit ja alueelliset englannit tentti, johon kerkisin lukea vain puoli kirjaa silmäilemällä, ja palautinkin sitten tyhjän paperin, kun en oikein tahtonut edes kysymyksiä ymmärtää (no, jotain olisi voinut säveltää, muttei huvittanut). Pitihän sitä käydä onneaan testaamassa, jos se vaikka olisi ollut monivalinta...
Opinnäytetön tekemiseen olin varannut yhden päivän, mutta oli sitten niin vietävän aikaansaamaton olo, että en saanut kuin n. 10 riviä kirjoitettua koko päivän aikana. Aika meni lähinnä asuntoa metsästäessä, kun yritämme kämppiksen kanssa etsiä vähän parempaa kämppää, ja Hoasilla jonotusaika tuntuu olevan loputon.
Kävin myös taas antamassa englannin yksityisopetusta, ja tunti oli kauhein tähän astisista. Oppilas ei edes halunnut yrittää keskittyä tai tehdä mitään vaikka kuinka lahjoin ja kiristin. Minkäs siinä sitten teet, jos oppilas ei halua oppia, eikä mitään todellisia kurinpitokeinoja ole käytettävissä. Toivon että kyseessä oli vain ainutkertainen tapaus, tytöllä kun oli ollut päivällä matikan koe, joka meni vähän huonosti, ja taisi vaikuttaa keskittymiseen. Tänään pitäisi taas mennä opettamaan, toivotaan että menee paremmin, tunteja nimittäin olisi tarkoitus jatkaa mahdollisesti myös kesällä.
Perjantaina kävimme tanssikoulun ryhmän (aikuisryhmä) kanssa esittämässä Eurooppa päivillä afrotanssia. Pääsin eturiviin keskelle tanssimaan, ja enkös sitten onnistunutkin kaksi kertaa aika näkyvästi mokaamaan, vaikken harjoituksissa ole mokannut varmaan kertaakaan. Onneksi ei ollut katsojia kuin kourallinen, mutta valitettavasti esitys videoitiin.
Kaikki mahdollinen vapaa-aika on kulunut pitkälti tanssitreenien parissa. Kävin lauantaina osallistumassa Suomen versioon "So you think you can dance"-ohjelmasta, joten muutaman viime viikon ajan olen kuumeisesti yrittänyt hioa koreografiaa. Treenaamassa olen käynyt pääasiassa kämppiksen koululla ja Töölön kisahallilla, mutta perjantaina meinasi sitten iskeä paniikki, kun en saanut vuoroa sinne koululle, ja kävi ilmi että kisahalli oli suljettu yleisöltä jonkin tapahtuman vuoksi (kaiketi Helsinki city run). Onneksi keksin lähteä käymään olympiastadionilla, siellä kun on peilisali, ja vahtimestari oli niin ihana että päästi hetkeksi sinne harjoittelemaan, kun ei ollut ketään salia käyttämässä. Ohjelmaan osallistuminen oli taas aika mielenkiintoinen kokemus. Sain esiintymisnumeron ihan loppupäästä, joten jouduin melkein koko päivän sitten jännittämään omaa esiintymisvuoroa. Tarkoitus oli odotusajalla lukea kokeeseen, mutta eihän siitä mitään tullut kuin jännitti niin paljon. Itse tanssi sujui ihan kohtuullisesti, muutamaa pientä mokaa lukuunottamatta, ja sain kovasti kehuja tuomareilta, mutten kuitenkaan päässyt jatkoon. Kehotettiin kuitenkin jatkamaan tanssimista ja ihan hyvä fiilis jäi.
Vyökoe oli tänä maanantaina, aikidon 5.kyu, ja selvisin siitäkin kunnialla. Nyt olisi sitten enää kaksi vyökoetta hakamaan ^^ (Siis että saa käyttää sellaista hienoa housuhametta aikidopuvun kanssa :-D)
Muun ajan päässä on sitten pyörinyt matkasuunnitelmia. Ensi viikon maanantaina olisi tarkoitus lähteä nyt jo neljättä kertaa Budapestiin. Menemme ensin viikoksi Budapestin keskustaan vuokrakämppään, ja sitten vielä viikoksi tuttavien luo Gödöllöön. Alkaa olla melkein vaikea keksiä tekemistä, kun melkein olennaisimmat Budapest-jutut on jo tehnyt, eikä haluaisi taas vain ruokamatkailla niinkuin viime kerralla ja lihoa taas paria kiloa.
Kesäkuun alussa on myös tulossa lyhyt viikonloppumatka Tallinnan lähelle Viimsi spahan tuon aiemmin mainitun tanssikoulun kanssa. Luvassa on paljon tanssitunteja ja hemmotteluhoitoja, ja olen tässä epätoivoisesti yrittänyt päättää, millaisia hoitoja oikein haluan ottaa. Pari kun kuului matkan hintaan, mutta ajattelin lisäksi vielä kokeilla jotain omakustanteisiakin. Lopulta päädyin sitten ottamaan manikyyrin, hunaja-vaahto kasvonaamion, kokovartalohieronnan ja kosteuttavan vartalohoidon laavakivihieronnalla. Ahh...
Lomia odotellessa vielä pari päivää pitää tässä yrittää opinnäytetyötä vääntää ja hoitaa juoksevia asioita, kuten hakea opintotukea kesäksi opinnäytetön tekemistä varten.
Ihanaa kun on kevät!
tiistai 13. huhtikuuta 2010
Mikä on kun ei taidot riitä
Tätäköhän tää on sitten joka päivä opettajana?
On aika epäonnistunut olo. Päivän yksityistunti oli levoton ja väsytti näemmä niin oppilasta kuin opettajaakin. Tuntui, että mikään mitä olen yrittänyt opettaa, ei ole mennyt jakeluun, eikä oppilaan keskittymiskyky meinannut millään riittää paikoillaan istumiseen.
Hyvä ope olisi varmaan tässä vaiheessa keksinyt jotain toiminnalista tekemistä kuten laululeikkejä, mutta ei. Kun olin kerta päättänyt, että tänään kerrataan kokeeseen, niin sittenhän siihen kerrattiin.
Kun oltiin puolet tunnista käyty eri muodoissa läpi kolmannessa persoonassa kertomista (She is, she has...), ja oppilaan piti taas sanoa jotain "Hän on...", tulee kysymys: Miten se "hän" sanotaan?
Tässä vaiheessa teki mieli heittää kädet ilmaan, kiskoa hiukset päästä ja ehkä repiä oppikirjakin kappaleiksi ja kirkua.
Mutta ei.
Pitkä sisäänhengitys, ja:
"Mitenkäs se sanottiinkaan? Koitahan muistella. Varmasti muistat sen kun hetken mietit."
Uh.
No, kyllähän sieltä hirveällä maanittelulla asioita tuli, mutta on ollut parempiakin päiviä. Välillä ei oikein osaa sanoa, yrittääkö tyttö vain viivytellä kun huomio kääntyy koko ajan muihin asioihin ja juttua tulee ihan hirveästi, vai onko kyseessä vain luonnollinen papupatatapaus. Kun vain saisi sen papupadan porisemaan englanniksi...Sentään viime kerralla opetellut kellonajat olivat vielä aika hyvin päässä, mistä olin iloinen :-)
Ja päivä ei muutenkaan ollut total failure. Kirjallisuustutoriaalin tunnilla saatiin parityönä tehdyt ja pitkään piiiiiiitkään piiiiiiiiiiitkän odotetut (tai siltä se tuntui) runoanalyysit arvioituina takaisin. Saimme arvosanaksi jotain parhaan mahdollisen arvosanan ja toiseksi parhaan mahdollisen väliltä, mihin olin ihan tyytyväinen, kyllä siihen vaivaa nähtiinkin.
Illalla katsottiin kämppiksen kanssa pari jaksoa Buffya, raukkaparka kun on sairaana kotona. Sitten onnistuin taas pitkästä piiiitkästä piiiiiiiiiitkästä aikaa tekemään vähän punttitreeniä kotona. Tanssittikin kovasti, mutta tuossa ehkä kahden neliömetrin tilassa tanssi jäi aika pieneksi.
Kävin myös etsimässä mekkoa siskon kesähäihin päivemmällä. Iskin jo silmäni pari päivää sitten yhteen mekkoon, ja ajattelin että käyn vielä kerran sovittamassa ja ostan sen sitten, mutta päätinkin sitten sovittaa myös kahta muuta mekkoa. Ei hyvä idea. Kaikki olivat ihania! Opintolaina tosin tuli juuri tilille, joten nyt olisi varaa vaikka ostaakin ne kaikki kolme, hmmmmm...
Jonkun ois nyt parempi järjestää pukujuhlia!
On aika epäonnistunut olo. Päivän yksityistunti oli levoton ja väsytti näemmä niin oppilasta kuin opettajaakin. Tuntui, että mikään mitä olen yrittänyt opettaa, ei ole mennyt jakeluun, eikä oppilaan keskittymiskyky meinannut millään riittää paikoillaan istumiseen.
Hyvä ope olisi varmaan tässä vaiheessa keksinyt jotain toiminnalista tekemistä kuten laululeikkejä, mutta ei. Kun olin kerta päättänyt, että tänään kerrataan kokeeseen, niin sittenhän siihen kerrattiin.
Kun oltiin puolet tunnista käyty eri muodoissa läpi kolmannessa persoonassa kertomista (She is, she has...), ja oppilaan piti taas sanoa jotain "Hän on...", tulee kysymys: Miten se "hän" sanotaan?
Tässä vaiheessa teki mieli heittää kädet ilmaan, kiskoa hiukset päästä ja ehkä repiä oppikirjakin kappaleiksi ja kirkua.
Mutta ei.
Pitkä sisäänhengitys, ja:
"Mitenkäs se sanottiinkaan? Koitahan muistella. Varmasti muistat sen kun hetken mietit."
Uh.
No, kyllähän sieltä hirveällä maanittelulla asioita tuli, mutta on ollut parempiakin päiviä. Välillä ei oikein osaa sanoa, yrittääkö tyttö vain viivytellä kun huomio kääntyy koko ajan muihin asioihin ja juttua tulee ihan hirveästi, vai onko kyseessä vain luonnollinen papupatatapaus. Kun vain saisi sen papupadan porisemaan englanniksi...Sentään viime kerralla opetellut kellonajat olivat vielä aika hyvin päässä, mistä olin iloinen :-)
Ja päivä ei muutenkaan ollut total failure. Kirjallisuustutoriaalin tunnilla saatiin parityönä tehdyt ja pitkään piiiiiiitkään piiiiiiiiiiitkän odotetut (tai siltä se tuntui) runoanalyysit arvioituina takaisin. Saimme arvosanaksi jotain parhaan mahdollisen arvosanan ja toiseksi parhaan mahdollisen väliltä, mihin olin ihan tyytyväinen, kyllä siihen vaivaa nähtiinkin.
Illalla katsottiin kämppiksen kanssa pari jaksoa Buffya, raukkaparka kun on sairaana kotona. Sitten onnistuin taas pitkästä piiiitkästä piiiiiiiiiitkästä aikaa tekemään vähän punttitreeniä kotona. Tanssittikin kovasti, mutta tuossa ehkä kahden neliömetrin tilassa tanssi jäi aika pieneksi.
Kävin myös etsimässä mekkoa siskon kesähäihin päivemmällä. Iskin jo silmäni pari päivää sitten yhteen mekkoon, ja ajattelin että käyn vielä kerran sovittamassa ja ostan sen sitten, mutta päätinkin sitten sovittaa myös kahta muuta mekkoa. Ei hyvä idea. Kaikki olivat ihania! Opintolaina tosin tuli juuri tilille, joten nyt olisi varaa vaikka ostaakin ne kaikki kolme, hmmmmm...
Jonkun ois nyt parempi järjestää pukujuhlia!
lauantai 10. huhtikuuta 2010
Sosiaalinen elukka
Viisi vuotta sitten vannoin, että en missään tapauksessa muuta soluasuntoon, vaan vuokraan yksiön ja revin rahat vaikka selkänahastani. Pahin uhma kuitenkin laantui, ja pitihän sitä sitten alentua HOASille muuttamaan soluun, kun vuokra vaan oli niin halpa.
Ja nyt? Olen täällä sekoamispisteessa kun olen joutunut pari päivää olemaan yksin kotona, kun kämppis lähti sukuloimaan (ja toinen kämppis muutti pois reilu viikko sitten).
Jotenkin kummasti sitä vain on jo niin tottunut siihen päivittäiseen kontaktiin kämppisten kanssa, että kun se puuttuu, niin olo on todella yksinäinen. Etenkin kun on yli vuoden saanut asua yhdessä hyvän ystävän kanssa, niin ei enää suuresti yksinasuminen houkuta.
Onneksi tänään sentään on muuten ollut sosiaalista kontaktia ihan kivasti. Aamulla kävin aikidossa, ja sen jälkeen ystävän kanssa lounastamassa ja shoppailemassa.
Mutta sitten piti tulla yksin kotiin :-/
On tässä sentään jotain positiivistakin, voi riekkua ympäri kämppää ja rääkyä overdrivella (ja laulaa ylipäätään). Mutta hiljaista täällä kyllä muuten on.
Tekemistä tosin riittää, ja jospa siihen vähän paremmin osaisi keskittyä, kun ei ole häiriötekijöitä. Viikonlopun aikana olisi tarkoitus saada opinnäytetyön alustava sisällysluettelo valmiiksi, että voisi taas olla kontaktissa ohjaajaan, ja pitäisi myös tehdä enkun koe ensi viikkoa varten yksityisoppilaalleni. Huomenna olisi tarkoitus käydä parilla tanssitunnilla, joten eiköhän tää loppuviikonloppu aika nopsaan kulu.
Ja nyt? Olen täällä sekoamispisteessa kun olen joutunut pari päivää olemaan yksin kotona, kun kämppis lähti sukuloimaan (ja toinen kämppis muutti pois reilu viikko sitten).
Jotenkin kummasti sitä vain on jo niin tottunut siihen päivittäiseen kontaktiin kämppisten kanssa, että kun se puuttuu, niin olo on todella yksinäinen. Etenkin kun on yli vuoden saanut asua yhdessä hyvän ystävän kanssa, niin ei enää suuresti yksinasuminen houkuta.
Onneksi tänään sentään on muuten ollut sosiaalista kontaktia ihan kivasti. Aamulla kävin aikidossa, ja sen jälkeen ystävän kanssa lounastamassa ja shoppailemassa.
Mutta sitten piti tulla yksin kotiin :-/
On tässä sentään jotain positiivistakin, voi riekkua ympäri kämppää ja rääkyä overdrivella (ja laulaa ylipäätään). Mutta hiljaista täällä kyllä muuten on.
Tekemistä tosin riittää, ja jospa siihen vähän paremmin osaisi keskittyä, kun ei ole häiriötekijöitä. Viikonlopun aikana olisi tarkoitus saada opinnäytetyön alustava sisällysluettelo valmiiksi, että voisi taas olla kontaktissa ohjaajaan, ja pitäisi myös tehdä enkun koe ensi viikkoa varten yksityisoppilaalleni. Huomenna olisi tarkoitus käydä parilla tanssitunnilla, joten eiköhän tää loppuviikonloppu aika nopsaan kulu.
sunnuntai 4. huhtikuuta 2010
Tofutaivas osa 1
Senkin uhalla, että tästä tulee kohta ruokablogi, aion taas puhua ruoasta.
Viime aikoina olen "löytänyt" tai osassa tapauksista oikeastaan löytänyt uudelleen useita ruokia.
Luultavasti tämä saa juurensa siitä, kun olen yrittänyt metsästää halpoja tarjouksia kaupoista, ja on sitten tullut osteltua paljon esim. tarjouksessa olevia (satokauden) hedelmiä ja kasviksia. Viimeisimpiä hedelmälöytöjä ovat monen vuoden tauon jälkeen appelsiinit, ja yllättäen päärynät, joita olen viimeksi tainnut syödä joskus lapsena lähinnä. Samoin esimerkiksi punajuurta, kesäkurpitsaa, parsakaalia, munakoisoa ja parsaa on tullut käytettyä tässä viime vuoden aikana. Himoitsen tässä parhaillani parsaa ja odottelen kunnon (harmillisen lyhyen) satokauden alkua.
Aivan viimeisin löytö on tofu, jota olen aivan viime viikkoihin asti inhonnut.
Tässäpä aivan tofu-ummikoille kiva (kämppikseltä muokaten pöllitty) välipalaresepti kokeiltavaksi:
banaani
puoli pakettia tofua
siirappia
kanelia
tuoretta chilipaprikaa
(raakakaakaojauhetta)
Silppua chiliä sopivasti, muista poistaa siemenet. Pilko banaani kulhon pohjalle, ja ripottele osa chilisilpusta päälle. Kuutio päälle tofu ja ripottele loput chilit siihen päälle. Lorauta reilusti siirappia, niin että sitä tulee vähän joka puolelle, ja kanelia reilusti mausteeksi. Jos haluat vielä vähän herkumman (ja kunnon terveyspommin), mätä päälle pari teelusikallista raakakaakaojauhetta.
Hyvää ja terveellistä :-) No, jos sitä siirappia ei lasketa.
Viime aikoina olen "löytänyt" tai osassa tapauksista oikeastaan löytänyt uudelleen useita ruokia.
Luultavasti tämä saa juurensa siitä, kun olen yrittänyt metsästää halpoja tarjouksia kaupoista, ja on sitten tullut osteltua paljon esim. tarjouksessa olevia (satokauden) hedelmiä ja kasviksia. Viimeisimpiä hedelmälöytöjä ovat monen vuoden tauon jälkeen appelsiinit, ja yllättäen päärynät, joita olen viimeksi tainnut syödä joskus lapsena lähinnä. Samoin esimerkiksi punajuurta, kesäkurpitsaa, parsakaalia, munakoisoa ja parsaa on tullut käytettyä tässä viime vuoden aikana. Himoitsen tässä parhaillani parsaa ja odottelen kunnon (harmillisen lyhyen) satokauden alkua.
Aivan viimeisin löytö on tofu, jota olen aivan viime viikkoihin asti inhonnut.
Tässäpä aivan tofu-ummikoille kiva (kämppikseltä muokaten pöllitty) välipalaresepti kokeiltavaksi:
banaani
puoli pakettia tofua
siirappia
kanelia
tuoretta chilipaprikaa
(raakakaakaojauhetta)
Silppua chiliä sopivasti, muista poistaa siemenet. Pilko banaani kulhon pohjalle, ja ripottele osa chilisilpusta päälle. Kuutio päälle tofu ja ripottele loput chilit siihen päälle. Lorauta reilusti siirappia, niin että sitä tulee vähän joka puolelle, ja kanelia reilusti mausteeksi. Jos haluat vielä vähän herkumman (ja kunnon terveyspommin), mätä päälle pari teelusikallista raakakaakaojauhetta.
Hyvää ja terveellistä :-) No, jos sitä siirappia ei lasketa.
perjantai 2. huhtikuuta 2010
Jäätynyt jötikkä ja muita epäilyttäviä ruokia
Pääsiäisen ruokavalio on toistaiseksi ollut aika monipuolinen: härän sisäfilettä ja härän sisäfilettä.
Pari viikkoa sitten ostin Sokoksen 3+1 päiviltä reilun kilon härän sisäfilettä, kun kilohinta oli huimat 15,90kg. Pakkohan sitä siis oli ostaa, kun yleensä ei noilla opiskelijan tuloilla kuudenkympin sisäfilettä osteta. Nyt alan kyllä miettiä, että se oli vähän virhe.
Eilinen ruoka oli ihan hyvää kylläkin: paistettuja sisäfilepihvejä, pestopinaattitagliatellea, paistettua vuohenjuustoa ja lakkahilloa (plus pullo herkullista chileläistä punaviiniä juomaksi ja Kindereitä jälkkäriksi). Ainut vika vain, että sitä oli ihan liikaa, lihaa etenkin.
Tänään ei sitten lähtökostaisestikaan tehnyt hirveästi filettä mieli eilisen mässäilyn jäljiltä. Mutta ei se nyt vielä mitään. Emme oikein olleet varmoja sen fileen säilyvyydestä pakkauksen avaamisen jälkeen, kun viimeinen käyttöpäivä vieläpä oli tänään, joten laitoimme sen eilen pakkaseen varmuuden vuoksi (vaikka vähän epäilimme, että saako sitä uudestaan pakastaa, kun se oli aika monta tuntia lämpimässä ollut). Unohdimme sitten sujuvasti, että sen sinne laitoimme, joten ruoanlaittoa aloittaessa oli kiva yllätys löytää se umpijäätynyt lihamötikkä pakkasesta :-D
Tietenkään sitä ei sitten siinä vaiheessa voinut enää ottaa hitaasti sulamaan suositusten mukaisesti jääkaappiin, kun oli jo hirveä nälkä (aamupalaksi hedelmiä ja suklaata, ja kello oli jo yli kolmen). Niinpä sitten tungimme sen kuumaan veteen sulamaan ja menimme päiväunille.
Tunnin parin unien jälkeen (tästä tulisi aika tylsä kokkiohjelma) sitten totesimme lihapalan sulaneen kylläkin, mutta väri oli ihastuttavan ruskea, lämmöstä oletettavasti. Haju oli myös hiukan epäilyttävä, mutta en ollut varma oliko se varsinaisesti pilaantunut, vai lämmön takia vain vähän voimakkaampi lihan haju, kun se eilenkin haisi miusta vähän epäilyttävältä. Pienen puhelinkonsultoinnin jälkeen (soitto maailman luotettavimmalle tiedonlähteelle eli äidille) päätimme kuitenkin, että ei kai se pilalla voi olla, ja jatkoimme ruoanlaittoa.
Ruoka sinällään olisi voinut olla ihan herkullista - pinaattitagliatelleä sisäfilepaloilla, kesäkurpitsalla, porkkanalla, herkkusienillä, rucolalla ja chilillä höystettynä valkoviinissä, päällystettynä parmesaanilla - mutta jotenkin kun epäili sitä lihan tuoreutta, niin koko ruoanlaiton ajan sitten kiinnitti huomiota lihan epämääräiseen hajuun paistettaessakin, eikä syödessäkään oikein osannut keskittyä nauttimaan ruoasta, vaikka se hyvää olikin.
Tällä hetkellä tekee mieli lähinnä puputtaa pelkkää tofua loppuviikko.
Ruokamyrkytyksen oireita odotellessa...
Pari viikkoa sitten ostin Sokoksen 3+1 päiviltä reilun kilon härän sisäfilettä, kun kilohinta oli huimat 15,90kg. Pakkohan sitä siis oli ostaa, kun yleensä ei noilla opiskelijan tuloilla kuudenkympin sisäfilettä osteta. Nyt alan kyllä miettiä, että se oli vähän virhe.
Eilinen ruoka oli ihan hyvää kylläkin: paistettuja sisäfilepihvejä, pestopinaattitagliatellea, paistettua vuohenjuustoa ja lakkahilloa (plus pullo herkullista chileläistä punaviiniä juomaksi ja Kindereitä jälkkäriksi). Ainut vika vain, että sitä oli ihan liikaa, lihaa etenkin.
Tänään ei sitten lähtökostaisestikaan tehnyt hirveästi filettä mieli eilisen mässäilyn jäljiltä. Mutta ei se nyt vielä mitään. Emme oikein olleet varmoja sen fileen säilyvyydestä pakkauksen avaamisen jälkeen, kun viimeinen käyttöpäivä vieläpä oli tänään, joten laitoimme sen eilen pakkaseen varmuuden vuoksi (vaikka vähän epäilimme, että saako sitä uudestaan pakastaa, kun se oli aika monta tuntia lämpimässä ollut). Unohdimme sitten sujuvasti, että sen sinne laitoimme, joten ruoanlaittoa aloittaessa oli kiva yllätys löytää se umpijäätynyt lihamötikkä pakkasesta :-D
Tietenkään sitä ei sitten siinä vaiheessa voinut enää ottaa hitaasti sulamaan suositusten mukaisesti jääkaappiin, kun oli jo hirveä nälkä (aamupalaksi hedelmiä ja suklaata, ja kello oli jo yli kolmen). Niinpä sitten tungimme sen kuumaan veteen sulamaan ja menimme päiväunille.
Tunnin parin unien jälkeen (tästä tulisi aika tylsä kokkiohjelma) sitten totesimme lihapalan sulaneen kylläkin, mutta väri oli ihastuttavan ruskea, lämmöstä oletettavasti. Haju oli myös hiukan epäilyttävä, mutta en ollut varma oliko se varsinaisesti pilaantunut, vai lämmön takia vain vähän voimakkaampi lihan haju, kun se eilenkin haisi miusta vähän epäilyttävältä. Pienen puhelinkonsultoinnin jälkeen (soitto maailman luotettavimmalle tiedonlähteelle eli äidille) päätimme kuitenkin, että ei kai se pilalla voi olla, ja jatkoimme ruoanlaittoa.
Ruoka sinällään olisi voinut olla ihan herkullista - pinaattitagliatelleä sisäfilepaloilla, kesäkurpitsalla, porkkanalla, herkkusienillä, rucolalla ja chilillä höystettynä valkoviinissä, päällystettynä parmesaanilla - mutta jotenkin kun epäili sitä lihan tuoreutta, niin koko ruoanlaiton ajan sitten kiinnitti huomiota lihan epämääräiseen hajuun paistettaessakin, eikä syödessäkään oikein osannut keskittyä nauttimaan ruoasta, vaikka se hyvää olikin.
Tällä hetkellä tekee mieli lähinnä puputtaa pelkkää tofua loppuviikko.
Ruokamyrkytyksen oireita odotellessa...
tiistai 30. maaliskuuta 2010
Oppia ja opettamista
Espanjan tunnilla saatiin tänään aineet ja kokeet takaisin, ja sain tyytyväisenä todeta, että kaipa sitä on taas jotain tullut opittua, kun aineesta tuli pitkästä aikaa Excelente ja kokeestakin yhtä vaille täydet pisteet.
Iltapäivällä kävin sitten (nukuttuani ensin häpeäkseni kirjallisuustutoriaalin tunnilla) antamassa yksityisopetusta englannista.
Opetan siis kerran pari viikossa 9-vuotiaalle tytölle englantia. Hiukan pelottaa, kun en ole aiemmin yksityisopetusta antanut (ellei pianotunteja yms kavereille lasketa), että teen jotain ihan väärin. Opetuskokemusta kun muutenkin on hurjat kolme tuntia kansalaisopiston englannin kurssilta :-D
Eka opetuskerta oli jo viime viikolla. Opettamisen tasosta en ole ihan varma, mutta ainakin alku oli muuten hyvä: tyllerö kertoi tykkäävänsä miusta ja kyseli innoissaan milloin olen taas tulossa ja voinko tulla monta kertaa viikossa :-D Pitää siis toivoa että kiva ope motivoi oppimaan paremmin, niin ainakin itselleni yleensä käy. On myös kiva opettaa kun opetettavana on mukava ja puhelias tyttönen :-)
Yllättävän vaikea vain hahmottaa millaista materiaalia tuon ikäisen kanssa pitäisi käyttää, ja miten nopeaa oppimista tai miten hyvää asioiden hallintaa voi odottaa. Ensivaikutelma on, että oppilaalla tuntuu olevan jonkin sortin oppimisvaikeuksia, mutta se, ovatko ne todellisia "oppimisvaikeuksia" vai onko kyseessä vain itsetunnon puute tai ujous tms onkin sitten eri asia - vai kenties miun epärealistiset odotukset siitä mitä tuon ikäisen pitäisi osata? Tällä hetkellä olen lähinnä kallistumassa siihen, että vaikeuksien taustalla on epävarmuutta omista taidoista, mikä sitten vähän ilmenee keskittymiskyvyn puutteena tai kuviteltuina oppimisvaikeuksina, mutta en ole psykologi enkä ole päivääkään pedagogiikkaa lukenut joten mitäpä minä tiedän.
Kun nyt keskittymisvaikeudet tuntuvat olevan se isoin haaste kuitenkin tällä hetkellä, niin pitäne varmaan yrittää hyödyntää jonkinlaista toiminnallista oppimista. Tällä kertaa lauleskeltiin Twinkle, twinkle, little staria pianon säestyksellä. Hyvä strategia lienee myös kehua ja rohkaista kovasti pienistäkin onnistumisista, jos taustalla nyt sattuu jotain itsetunto-ongelmia olemaan.
Onneksi seuraavaan tuntiin on viikko aikaa, niin ehtii ehkä jotain järjellistä tuntisuunnitelmaa valmistella.
Aiheesta muumilaaksoon, muurahaiset eivät vielä oppineet olemaan näyttämättä naamaansa tässä huushollissa. Sota siis jatkuu edelleen, ja vaikka miun huoneessa näyttää toistaiseksi olevan tulitauko voimassa, ovat muurahaiset vallanneet uusia alueita keittiöstä. Paperinpalasen avulla siis järjestin kunnon verilöylyn akselilla keittiön nurkka - käytävä. Pitänee varmaan informoida vuokrantajaa, joka voi sitten lähettää apujoukkoja massateurastukseen.
Iltapäivällä kävin sitten (nukuttuani ensin häpeäkseni kirjallisuustutoriaalin tunnilla) antamassa yksityisopetusta englannista.
Opetan siis kerran pari viikossa 9-vuotiaalle tytölle englantia. Hiukan pelottaa, kun en ole aiemmin yksityisopetusta antanut (ellei pianotunteja yms kavereille lasketa), että teen jotain ihan väärin. Opetuskokemusta kun muutenkin on hurjat kolme tuntia kansalaisopiston englannin kurssilta :-D
Eka opetuskerta oli jo viime viikolla. Opettamisen tasosta en ole ihan varma, mutta ainakin alku oli muuten hyvä: tyllerö kertoi tykkäävänsä miusta ja kyseli innoissaan milloin olen taas tulossa ja voinko tulla monta kertaa viikossa :-D Pitää siis toivoa että kiva ope motivoi oppimaan paremmin, niin ainakin itselleni yleensä käy. On myös kiva opettaa kun opetettavana on mukava ja puhelias tyttönen :-)
Yllättävän vaikea vain hahmottaa millaista materiaalia tuon ikäisen kanssa pitäisi käyttää, ja miten nopeaa oppimista tai miten hyvää asioiden hallintaa voi odottaa. Ensivaikutelma on, että oppilaalla tuntuu olevan jonkin sortin oppimisvaikeuksia, mutta se, ovatko ne todellisia "oppimisvaikeuksia" vai onko kyseessä vain itsetunnon puute tai ujous tms onkin sitten eri asia - vai kenties miun epärealistiset odotukset siitä mitä tuon ikäisen pitäisi osata? Tällä hetkellä olen lähinnä kallistumassa siihen, että vaikeuksien taustalla on epävarmuutta omista taidoista, mikä sitten vähän ilmenee keskittymiskyvyn puutteena tai kuviteltuina oppimisvaikeuksina, mutta en ole psykologi enkä ole päivääkään pedagogiikkaa lukenut joten mitäpä minä tiedän.
Kun nyt keskittymisvaikeudet tuntuvat olevan se isoin haaste kuitenkin tällä hetkellä, niin pitäne varmaan yrittää hyödyntää jonkinlaista toiminnallista oppimista. Tällä kertaa lauleskeltiin Twinkle, twinkle, little staria pianon säestyksellä. Hyvä strategia lienee myös kehua ja rohkaista kovasti pienistäkin onnistumisista, jos taustalla nyt sattuu jotain itsetunto-ongelmia olemaan.
Onneksi seuraavaan tuntiin on viikko aikaa, niin ehtii ehkä jotain järjellistä tuntisuunnitelmaa valmistella.
Aiheesta muumilaaksoon, muurahaiset eivät vielä oppineet olemaan näyttämättä naamaansa tässä huushollissa. Sota siis jatkuu edelleen, ja vaikka miun huoneessa näyttää toistaiseksi olevan tulitauko voimassa, ovat muurahaiset vallanneet uusia alueita keittiöstä. Paperinpalasen avulla siis järjestin kunnon verilöylyn akselilla keittiön nurkka - käytävä. Pitänee varmaan informoida vuokrantajaa, joka voi sitten lähettää apujoukkoja massateurastukseen.
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
Varpun vihreä välipalaherkku (aka juttuja jääkaapin jämistä)
Ainekset:
1 päärynä
1 kiivi
kermaviilin jämät (vajaa puoli purkkia)
ripaus sokeria
pala valkosuklaata
Kuori ja paloittele hedelmät nätisti kivaan kulhoon. Sekoita kermaviiliin hiukan sokeria ja mätkäise päälle. Tee valkosuklaapalasta suklaakiehkuroita koristeeksi. Nauti.
Nami.
1 päärynä
1 kiivi
kermaviilin jämät (vajaa puoli purkkia)
ripaus sokeria
pala valkosuklaata
Kuori ja paloittele hedelmät nätisti kivaan kulhoon. Sekoita kermaviiliin hiukan sokeria ja mätkäise päälle. Tee valkosuklaapalasta suklaakiehkuroita koristeeksi. Nauti.
Nami.
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Vampiraattien valoisa päivä
Saimme tänään tekstianalyysitunnilla (käytännössä siis englanti-suomi käännöstunti) tehtäväksi kääntää "laulun" eräästä nuortenkirjasta. Aikaa annettiin melkein kolme viikkoa, kun pari tuntia jää välistä lomien yms takia, mutta tekaisin tuossa joutessa jo ensimmäisen version käännöksestä. Voi sitten katsoa onko kolmessa viikossa tullut minkäänlaista kehitystä, vai onko vain tyytyväisenä jämähtänyt ensimmäiseen versioon...josta tuli miusta aika hyvä noin ensimmäiseksi.
The Vampirate Shanty
I’ll tell you a tale of Vampirates,
A tale as old as true.
Yea, I’ll sing you a song of an ancient ship,
And its mighty fearsome crew
Yea, I'll sing you a song of an ancient ship
That sails the ocean blue...
That haunts the ocean blue.
The Vampirate ship has tattered sails,
That flap like wings in flight.
They say that the Captain, he wears a veil,
So as to curtail your fright.
At his death pale skin,
And his lifeless eyes,
And his teeth sharp as night.
Oh, they say that the Captain, he wears a veil,
And his eyes never see the light.
You better be good child- good as gold.
As good as good can be.
Else I’ll tell you to the in to the vampirates,
And wave you out to sea.
Yes, you’d better be good child- good as gold,
Because- lookཀ can you see?,
There’s a dark ship in the harbor tonight.
And there’s room in the hold for thee.
(Plenty of room for thee.)
Well if pirates are bad.
And vampires are worse.
Then I pray, that as long as I be,
that though I sing of Vampirates,
I never one shall I see.
Yea, if Pirates are danger,
And Vampirates are death,
I’ll extend my prayer for thee-
that thine eyes never see a Vampirate...
...and they never lay a hand on thee.
Vampiraattilaulu
Ma kerron vampiraateista
Tarun vanhan ja todenkin
Joo, laulan laulun laivasta
Jol´ on miehistö pelottavin
Laulan laivasta ikivanhasta
Joka sinessä seilata saa
Joka meriä vainoaa
Ryppyiset purjeet on laivankin
Jotka siipinä lepattaa
Ja kerrotaan huntu kapteenin
Peittää naamaa pelottavaa
Kalpeaa ihoa
Kuoleman silmiä
Hammasrivistöö terävää
Niit peittää huntu kapteenin
Ei hän koskaan valoa nää
Parasta olla kiltti, laps´
Niin kiltti kuin olla voi
Tai kerron sust vampiraateille
Jotka laivassaan ilkamoi
Parasta olla kiltti laps´
Koska nääthän! Näätkö sen?
On satamas pursi synkkä niin
Ja ruumas tilaa sullekin
(Paljon tilaa sullekin!)
On piraatit pahoi
Vampyyrit pahempii
Joten rukoilen etten nää
Vaik vampiraateista laulankin
Niitä yhtään tänäänkään
On piraatit vaaraks
Vampyyrit kuolemaks
Joten rukoilen ettet nää
Noita hirveitä vampiraatteja
Etkä koskaan vangiksi jää
Semmoista...kiva käännöstehtävä, ensimmäinen asiatekstien ulkopuolella taitaa olla :-)
Muutenkin kiva päivä. Aamulla kävin ekassa opinnäytetyötapaamisessa ohjaajan kanssa, ja sain palautetta harvinaisen hyvin tehdystä opparisuunnitelmasta. Muutenkin sain paljon hyviä ideoita tekemistä varten, nyt sitten vain pitäisi käydä työhön käsiksi.
Illalla kävin vielä EsportDancessa ja BodyBalancessa (ja kämppis tuli mukaan testaamaan BodyBalance tuntia, tykkäsi), ja nyt sitten jännitän (positiivisella tavalla kylläkin) huomista. Menen ekaa kertaa opettamaan englantia 9-vuotiaalle tytölle, huih!
Ihanaa kun aurinko paistaa!
The Vampirate Shanty
I’ll tell you a tale of Vampirates,
A tale as old as true.
Yea, I’ll sing you a song of an ancient ship,
And its mighty fearsome crew
Yea, I'll sing you a song of an ancient ship
That sails the ocean blue...
That haunts the ocean blue.
The Vampirate ship has tattered sails,
That flap like wings in flight.
They say that the Captain, he wears a veil,
So as to curtail your fright.
At his death pale skin,
And his lifeless eyes,
And his teeth sharp as night.
Oh, they say that the Captain, he wears a veil,
And his eyes never see the light.
You better be good child- good as gold.
As good as good can be.
Else I’ll tell you to the in to the vampirates,
And wave you out to sea.
Yes, you’d better be good child- good as gold,
Because- lookཀ can you see?,
There’s a dark ship in the harbor tonight.
And there’s room in the hold for thee.
(Plenty of room for thee.)
Well if pirates are bad.
And vampires are worse.
Then I pray, that as long as I be,
that though I sing of Vampirates,
I never one shall I see.
Yea, if Pirates are danger,
And Vampirates are death,
I’ll extend my prayer for thee-
that thine eyes never see a Vampirate...
...and they never lay a hand on thee.
Vampiraattilaulu
Ma kerron vampiraateista
Tarun vanhan ja todenkin
Joo, laulan laulun laivasta
Jol´ on miehistö pelottavin
Laulan laivasta ikivanhasta
Joka sinessä seilata saa
Joka meriä vainoaa
Ryppyiset purjeet on laivankin
Jotka siipinä lepattaa
Ja kerrotaan huntu kapteenin
Peittää naamaa pelottavaa
Kalpeaa ihoa
Kuoleman silmiä
Hammasrivistöö terävää
Niit peittää huntu kapteenin
Ei hän koskaan valoa nää
Parasta olla kiltti, laps´
Niin kiltti kuin olla voi
Tai kerron sust vampiraateille
Jotka laivassaan ilkamoi
Parasta olla kiltti laps´
Koska nääthän! Näätkö sen?
On satamas pursi synkkä niin
Ja ruumas tilaa sullekin
(Paljon tilaa sullekin!)
On piraatit pahoi
Vampyyrit pahempii
Joten rukoilen etten nää
Vaik vampiraateista laulankin
Niitä yhtään tänäänkään
On piraatit vaaraks
Vampyyrit kuolemaks
Joten rukoilen ettet nää
Noita hirveitä vampiraatteja
Etkä koskaan vangiksi jää
Semmoista...kiva käännöstehtävä, ensimmäinen asiatekstien ulkopuolella taitaa olla :-)
Muutenkin kiva päivä. Aamulla kävin ekassa opinnäytetyötapaamisessa ohjaajan kanssa, ja sain palautetta harvinaisen hyvin tehdystä opparisuunnitelmasta. Muutenkin sain paljon hyviä ideoita tekemistä varten, nyt sitten vain pitäisi käydä työhön käsiksi.
Illalla kävin vielä EsportDancessa ja BodyBalancessa (ja kämppis tuli mukaan testaamaan BodyBalance tuntia, tykkäsi), ja nyt sitten jännitän (positiivisella tavalla kylläkin) huomista. Menen ekaa kertaa opettamaan englantia 9-vuotiaalle tytölle, huih!
Ihanaa kun aurinko paistaa!
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
Mallista mittaa
Sain taas pitkästä aikaa töitä Taikista, ja pääsin naureskelemaan tätä hyvää palkan suhdetta tehtyyn työhön nähden, kahdeksan tunnin päivästä kun puolet oli taukoja. Yleensähän taukoja on siis kolmasosa ajasta, mutta Taikissa tulee vielä ruokatunti ja kahvitauot päälle.
Vähän silti jokseenkin alkaa malleilu maistua puulta. Lyhyet pätkät (pari tuntia) on ihan ok, mutta niistä saa vaivaan nähden vähän palkkaa, ja pitkät päivät taas tuntuu aika uuvuttavilta. Ainakin tuolla on nyt jotenkin niin masentavan hiljainen ryhmä, että uuvuttaa nököttää siellä (joissain paikoissa on kivaa, kun on hyvä fiilis luokassa ja ihmiset juttelevat).
Mutta joo, monet aina ihmettelevät kun kerron että olen taidemallina, joten ajattelin nyt vastata useimmin kysyttyihin kysymyksiin koskien kyseistä "ammatin valintaa"...
K: Miten oikein päädyit tuollaiseen työhön?
V: Pidin lukion jälkeen välivuoden kun en oikein jaksanut motivoitua lukemaan pääsykokeisiin tosissani (pienimuotoisen burnoutin jälkeen kun lukion loppu ja kirjoituksiinkin lukeminen meni vähän vasemmalla kädellä), ja ajattelin että kai sitä vaikka jotain työtä voisi tehdä, ettei vain makaa kotona toimettomana. Työvoimatoimiston sivuilla sitten etsittiin taidemallia, ja ajattelin että sitä voisi olla mielenkiintoista kokeilla. En tosin saanut juuri sitä työtä mitä hain, mutta päädyin sitä kautta postituslistalle, jota kautta sain parempia hommia Taikista. Taikista sain enemmänkin hommia, kun säälivät kun olin työttömänä, ja sitä kautta pääsin myös Helsingin yliopiston piirustuslaitokselle. Taikissa tapasin myös mallikaveri Robinin, jonka kautta sain töitä Espoon jostain taidelukiosta ja ruotsinkieliseltä työväenopistolta Helsingistä, Espoosta ja Vantaalta. Yliopiston piirustuslaitokselta taas yksi Kuvataideakatemian opiskelija bongasi miut, ja olen sen jälkeen ollut paljon yksityismallina hänellä.
K: Pitääkö siun olla alasti?
V: Kyllä, useimmiten joo. Kerran olen ollut vaatetettuna mallina.
K: Eikö tule kylmä?
V: Ei yleensä. Useimmissa paikoissa on ihan asianmukaiset lämmittimet, niin että kuumakin saatta välillä tulla. Olen tosin ollut sellaisellakin työhuoneella, missä huoneenlämpötila lähentelee kymmentä astetta pakkasaamuna ennenkuin patterit saa päälle - onneksi sekin yleensä lämpenee 18-asteiseksi kohtuuvauhdilla. Yksityismallina ollessa saa myös välillä pitää osaa vaatteista päällä, jos esim maalataan vain ylävartaloa...
K: Mitä siinä pitää tehdä?
V: Poseerata. Joskus pitkäänkin samassa asennossa (useita tunteja) niin että 20 minuuttia pitää olla asennossa ja sitten 10 minuutin tauko. Toinen ääripää on sitten croquis-piirrustus, jossa yleensä ollaan n.3-5 minuuttia samassa asennossa, mutta joskus vain puolikin minuuttia tai alle (jälleen niin että 20 minuutin ajan eri asentoja ja sitten 10 min tauko). Joskus opettajat ohjeistaa asentojen valinnassa, mutta useimmiten saa käyttää omaa luovuutta.
K: Millasta se on?
V: Vaihtelevaa. Yleensä ihan mukavaa, ainakin jos on kiva ryhmä. Jos on joku hyvä makaava asento, niin ei tarvitse kuin naureskella kun palkka juoksee nukkuessa, mutta joskus jos erehtyy ottamaan vähän huonon asennon pitkään poseeraukseen, on jo parin ensimmäisen minuutin jälkeen tuskanhikinen. Etenkin seisovat asennot voivat olla ikäviä, jos paino tulee pääasiassa yhdelle jalalle, mutta istuenkin saa yllättävän huonoja asentoja aikaan - selkä menee helposti kipeästi. Samoin kädet, jos erehtyy laittamaan painoa käsille jossain asennossa.
K: Paljon siitä saa palkkaa?
V: Yleensä sellaisen 10-12€ tunnilta. Tällä hetkellä Taikissa on tuntipalkka 15€/tunti (palkallinen ruokatuntikin, hih), mutta yksityismallina olen tehnyt töitä niinkin vähällä kuin 6,5€ tunnissa, tai maalausta vastaan (alla kuvia maalauksista, jotka olen itselleni saanut, omakuvia siis).
K: Miten sie uskallat?
V: Jaa-a. Alastomuus nyt on miusta aika luonnollista. Eikä siinä paljon kerkiä miettiä, kun vaan viskaa kylpytakin päältä ja siinähän sitä sitten nökötät (useimmissa paikoissa on joku pukutila, jossa voi ensin vaihtaa kylpytakin tms. päälle). Asiaa myös helpottaa se, että tietää ettei ne piirtäjät katso "sillä silmällä" että onpas sillä iso/pieni takamus/rinnat/jne vaan että "tuossa on tuollanen muoto ja tuossa tuollanen kaari/varjo/valo". Kyllähän sitä tietysti ekalla kerralla vähän jännitti, mutta kuten sanottu, eipä sitä paljoa ehtinyt miettiä.
Viime aikoina tosin olen huomannut, että kun on vähän epävarma omasta vartalostaan, niin ei mallinakaan olo ole niin luontevaa. Ja toisaalta taas silloin kun oli enemmän mallina, oma vartalokuvakin oli tosi hyvä, ja oli tyytyväinen itseensä.
Vähän silti jokseenkin alkaa malleilu maistua puulta. Lyhyet pätkät (pari tuntia) on ihan ok, mutta niistä saa vaivaan nähden vähän palkkaa, ja pitkät päivät taas tuntuu aika uuvuttavilta. Ainakin tuolla on nyt jotenkin niin masentavan hiljainen ryhmä, että uuvuttaa nököttää siellä (joissain paikoissa on kivaa, kun on hyvä fiilis luokassa ja ihmiset juttelevat).
Mutta joo, monet aina ihmettelevät kun kerron että olen taidemallina, joten ajattelin nyt vastata useimmin kysyttyihin kysymyksiin koskien kyseistä "ammatin valintaa"...
K: Miten oikein päädyit tuollaiseen työhön?
V: Pidin lukion jälkeen välivuoden kun en oikein jaksanut motivoitua lukemaan pääsykokeisiin tosissani (pienimuotoisen burnoutin jälkeen kun lukion loppu ja kirjoituksiinkin lukeminen meni vähän vasemmalla kädellä), ja ajattelin että kai sitä vaikka jotain työtä voisi tehdä, ettei vain makaa kotona toimettomana. Työvoimatoimiston sivuilla sitten etsittiin taidemallia, ja ajattelin että sitä voisi olla mielenkiintoista kokeilla. En tosin saanut juuri sitä työtä mitä hain, mutta päädyin sitä kautta postituslistalle, jota kautta sain parempia hommia Taikista. Taikista sain enemmänkin hommia, kun säälivät kun olin työttömänä, ja sitä kautta pääsin myös Helsingin yliopiston piirustuslaitokselle. Taikissa tapasin myös mallikaveri Robinin, jonka kautta sain töitä Espoon jostain taidelukiosta ja ruotsinkieliseltä työväenopistolta Helsingistä, Espoosta ja Vantaalta. Yliopiston piirustuslaitokselta taas yksi Kuvataideakatemian opiskelija bongasi miut, ja olen sen jälkeen ollut paljon yksityismallina hänellä.
K: Pitääkö siun olla alasti?
V: Kyllä, useimmiten joo. Kerran olen ollut vaatetettuna mallina.
K: Eikö tule kylmä?
V: Ei yleensä. Useimmissa paikoissa on ihan asianmukaiset lämmittimet, niin että kuumakin saatta välillä tulla. Olen tosin ollut sellaisellakin työhuoneella, missä huoneenlämpötila lähentelee kymmentä astetta pakkasaamuna ennenkuin patterit saa päälle - onneksi sekin yleensä lämpenee 18-asteiseksi kohtuuvauhdilla. Yksityismallina ollessa saa myös välillä pitää osaa vaatteista päällä, jos esim maalataan vain ylävartaloa...
K: Mitä siinä pitää tehdä?
V: Poseerata. Joskus pitkäänkin samassa asennossa (useita tunteja) niin että 20 minuuttia pitää olla asennossa ja sitten 10 minuutin tauko. Toinen ääripää on sitten croquis-piirrustus, jossa yleensä ollaan n.3-5 minuuttia samassa asennossa, mutta joskus vain puolikin minuuttia tai alle (jälleen niin että 20 minuutin ajan eri asentoja ja sitten 10 min tauko). Joskus opettajat ohjeistaa asentojen valinnassa, mutta useimmiten saa käyttää omaa luovuutta.
K: Millasta se on?
V: Vaihtelevaa. Yleensä ihan mukavaa, ainakin jos on kiva ryhmä. Jos on joku hyvä makaava asento, niin ei tarvitse kuin naureskella kun palkka juoksee nukkuessa, mutta joskus jos erehtyy ottamaan vähän huonon asennon pitkään poseeraukseen, on jo parin ensimmäisen minuutin jälkeen tuskanhikinen. Etenkin seisovat asennot voivat olla ikäviä, jos paino tulee pääasiassa yhdelle jalalle, mutta istuenkin saa yllättävän huonoja asentoja aikaan - selkä menee helposti kipeästi. Samoin kädet, jos erehtyy laittamaan painoa käsille jossain asennossa.
K: Paljon siitä saa palkkaa?
V: Yleensä sellaisen 10-12€ tunnilta. Tällä hetkellä Taikissa on tuntipalkka 15€/tunti (palkallinen ruokatuntikin, hih), mutta yksityismallina olen tehnyt töitä niinkin vähällä kuin 6,5€ tunnissa, tai maalausta vastaan (alla kuvia maalauksista, jotka olen itselleni saanut, omakuvia siis).
K: Miten sie uskallat?
V: Jaa-a. Alastomuus nyt on miusta aika luonnollista. Eikä siinä paljon kerkiä miettiä, kun vaan viskaa kylpytakin päältä ja siinähän sitä sitten nökötät (useimmissa paikoissa on joku pukutila, jossa voi ensin vaihtaa kylpytakin tms. päälle). Asiaa myös helpottaa se, että tietää ettei ne piirtäjät katso "sillä silmällä" että onpas sillä iso/pieni takamus/rinnat/jne vaan että "tuossa on tuollanen muoto ja tuossa tuollanen kaari/varjo/valo". Kyllähän sitä tietysti ekalla kerralla vähän jännitti, mutta kuten sanottu, eipä sitä paljoa ehtinyt miettiä.
Viime aikoina tosin olen huomannut, että kun on vähän epävarma omasta vartalostaan, niin ei mallinakaan olo ole niin luontevaa. Ja toisaalta taas silloin kun oli enemmän mallina, oma vartalokuvakin oli tosi hyvä, ja oli tyytyväinen itseensä.
Taisteluarpia
Vartalo on taas kerännyt todisteita kuluneesta viikosta. Löytyy ainakin:
-kolikon kokoinen mustelma selästä (puku oli rutussa vyön alla ukemeita tehdessä)
-hiertynyt jalkapöytä (paloi tatamissa)
-kipeä kyynärpää ja haava pikkurillissä (liukastumisesta salin pukuhuoneessa)
-kuivat kädet (siivoamisesta)
-hellät ukkovarpaat (tanssimisesta sukissa)
-kipeät lihakset (liikunnasta)
Suurin osa siis liikuntaan liittyviä vaivoja, ja sitä onkin tullut harrastettua tällä viikolla taas 6 ja puoli tuntia (BodyJam, EsportDance, BodyBalance, Aikido, Danceharmony ja Joy of Dance), kävelyt paikasta toiseen päälle .
Salijäsenyys harmillisesti loppuu maaliskuun lopussa, joten liikunta jäänee vähän yksipuolisemmaksi, mutta Aikidoa tullee harrastettua enemmän, etenkin kun tähtäimessä olisi 5.kyu kevään aikana, eikä vielä ole vielä hajuakaan suurimmasta osasta siihen kuuluvista tekniikoista. Onneksi on kämppis, jonka kanssa voi kotonakin treenata ^^ (jos vain olisi aikaa siihen)
Toinen kämppis on muuttamassa parin viikon kuluttua pois, joten sen tiimoilta tässä yrittänyt kämppää siivoilla, kun siivoustarkastuksessa löytyi aika paljon huomautettavaa. Sen lisäksi olen julistanut sodan muurahaisia vastaan, joita tapasin pari päivää sitten valtaamassa huonettani. Tällä hetkellä kaatuneita on noin puolisen sataa, joista osa kaatui kaukaisemmalla rintamalla kämppiksen huoneessa, jossa viholaisten päämaja taitaa sijaita. Herra Imuri tarjosi myös auttavan imuputkensa massateurastusta varten.
Viikon taistelu voitettu, mutta sota jatkuu.
-kolikon kokoinen mustelma selästä (puku oli rutussa vyön alla ukemeita tehdessä)
-hiertynyt jalkapöytä (paloi tatamissa)
-kipeä kyynärpää ja haava pikkurillissä (liukastumisesta salin pukuhuoneessa)
-kuivat kädet (siivoamisesta)
-hellät ukkovarpaat (tanssimisesta sukissa)
-kipeät lihakset (liikunnasta)
Suurin osa siis liikuntaan liittyviä vaivoja, ja sitä onkin tullut harrastettua tällä viikolla taas 6 ja puoli tuntia (BodyJam, EsportDance, BodyBalance, Aikido, Danceharmony ja Joy of Dance), kävelyt paikasta toiseen päälle .
Salijäsenyys harmillisesti loppuu maaliskuun lopussa, joten liikunta jäänee vähän yksipuolisemmaksi, mutta Aikidoa tullee harrastettua enemmän, etenkin kun tähtäimessä olisi 5.kyu kevään aikana, eikä vielä ole vielä hajuakaan suurimmasta osasta siihen kuuluvista tekniikoista. Onneksi on kämppis, jonka kanssa voi kotonakin treenata ^^ (jos vain olisi aikaa siihen)
Toinen kämppis on muuttamassa parin viikon kuluttua pois, joten sen tiimoilta tässä yrittänyt kämppää siivoilla, kun siivoustarkastuksessa löytyi aika paljon huomautettavaa. Sen lisäksi olen julistanut sodan muurahaisia vastaan, joita tapasin pari päivää sitten valtaamassa huonettani. Tällä hetkellä kaatuneita on noin puolisen sataa, joista osa kaatui kaukaisemmalla rintamalla kämppiksen huoneessa, jossa viholaisten päämaja taitaa sijaita. Herra Imuri tarjosi myös auttavan imuputkensa massateurastusta varten.
Viikon taistelu voitettu, mutta sota jatkuu.
Tilaa:
Kommentit (Atom)