Mallista mittaa

Sain taas pitkästä aikaa töitä Taikista, ja pääsin naureskelemaan tätä hyvää palkan suhdetta tehtyyn työhön nähden, kahdeksan tunnin päivästä kun puolet oli taukoja. Yleensähän taukoja on siis kolmasosa ajasta, mutta Taikissa tulee vielä ruokatunti ja kahvitauot päälle.

Vähän silti jokseenkin alkaa malleilu maistua puulta. Lyhyet pätkät (pari tuntia) on ihan ok, mutta niistä saa vaivaan nähden vähän palkkaa, ja pitkät päivät taas tuntuu aika uuvuttavilta. Ainakin tuolla on nyt jotenkin niin masentavan hiljainen ryhmä, että uuvuttaa nököttää siellä (joissain paikoissa on kivaa, kun on hyvä fiilis luokassa ja ihmiset juttelevat).

Mutta joo, monet aina ihmettelevät kun kerron että olen taidemallina, joten ajattelin nyt vastata useimmin kysyttyihin kysymyksiin koskien kyseistä "ammatin valintaa"...

K: Miten oikein päädyit tuollaiseen työhön?
V: Pidin lukion jälkeen välivuoden kun en oikein jaksanut motivoitua lukemaan pääsykokeisiin tosissani (pienimuotoisen burnoutin jälkeen kun lukion loppu ja kirjoituksiinkin lukeminen meni vähän vasemmalla kädellä), ja ajattelin että kai sitä vaikka jotain työtä voisi tehdä, ettei vain makaa kotona toimettomana. Työvoimatoimiston sivuilla sitten etsittiin taidemallia, ja ajattelin että sitä voisi olla mielenkiintoista kokeilla. En tosin saanut juuri sitä työtä mitä hain, mutta päädyin sitä kautta postituslistalle, jota kautta sain parempia hommia Taikista. Taikista sain enemmänkin hommia, kun säälivät kun olin työttömänä, ja sitä kautta pääsin myös Helsingin yliopiston piirustuslaitokselle. Taikissa tapasin myös mallikaveri Robinin, jonka kautta sain töitä Espoon jostain taidelukiosta ja ruotsinkieliseltä työväenopistolta Helsingistä, Espoosta ja Vantaalta. Yliopiston piirustuslaitokselta taas yksi Kuvataideakatemian opiskelija bongasi miut, ja olen sen jälkeen ollut paljon yksityismallina hänellä.

K: Pitääkö siun olla alasti?
V: Kyllä, useimmiten joo. Kerran olen ollut vaatetettuna mallina.

K: Eikö tule kylmä?
V: Ei yleensä. Useimmissa paikoissa on ihan asianmukaiset lämmittimet, niin että kuumakin saatta välillä tulla. Olen tosin ollut sellaisellakin työhuoneella, missä huoneenlämpötila lähentelee kymmentä astetta pakkasaamuna ennenkuin patterit saa päälle - onneksi sekin yleensä lämpenee 18-asteiseksi kohtuuvauhdilla. Yksityismallina ollessa saa myös välillä pitää osaa vaatteista päällä, jos esim maalataan vain ylävartaloa...

K: Mitä siinä pitää tehdä?
V: Poseerata. Joskus pitkäänkin samassa asennossa (useita tunteja) niin että 20 minuuttia pitää olla asennossa ja sitten 10 minuutin tauko. Toinen ääripää on sitten croquis-piirrustus, jossa yleensä ollaan n.3-5 minuuttia samassa asennossa, mutta joskus vain puolikin minuuttia tai alle (jälleen niin että 20 minuutin ajan eri asentoja ja sitten 10 min tauko). Joskus opettajat ohjeistaa asentojen valinnassa, mutta useimmiten saa käyttää omaa luovuutta.

K: Millasta se on?
V: Vaihtelevaa. Yleensä ihan mukavaa, ainakin jos on kiva ryhmä. Jos on joku hyvä makaava asento, niin ei tarvitse kuin naureskella kun palkka juoksee nukkuessa, mutta joskus jos erehtyy ottamaan vähän huonon asennon pitkään poseeraukseen, on jo parin ensimmäisen minuutin jälkeen tuskanhikinen. Etenkin seisovat asennot voivat olla ikäviä, jos paino tulee pääasiassa yhdelle jalalle, mutta istuenkin saa yllättävän huonoja asentoja aikaan - selkä menee helposti kipeästi. Samoin kädet, jos erehtyy laittamaan painoa käsille jossain asennossa.

K: Paljon siitä saa palkkaa?
V: Yleensä sellaisen 10-12€ tunnilta. Tällä hetkellä Taikissa on tuntipalkka 15€/tunti (palkallinen ruokatuntikin, hih), mutta yksityismallina olen tehnyt töitä niinkin vähällä kuin 6,5€ tunnissa, tai maalausta vastaan (alla kuvia maalauksista, jotka olen itselleni saanut, omakuvia siis).

K: Miten sie uskallat?
V: Jaa-a. Alastomuus nyt on miusta aika luonnollista. Eikä siinä paljon kerkiä miettiä, kun vaan viskaa kylpytakin päältä ja siinähän sitä sitten nökötät (useimmissa paikoissa on joku pukutila, jossa voi ensin vaihtaa kylpytakin tms. päälle). Asiaa myös helpottaa se, että tietää ettei ne piirtäjät katso "sillä silmällä" että onpas sillä iso/pieni takamus/rinnat/jne vaan että "tuossa on tuollanen muoto ja tuossa tuollanen kaari/varjo/valo". Kyllähän sitä tietysti ekalla kerralla vähän jännitti, mutta kuten sanottu, eipä sitä paljoa ehtinyt miettiä.

Viime aikoina tosin olen huomannut, että kun on vähän epävarma omasta vartalostaan, niin ei mallinakaan olo ole niin luontevaa. Ja toisaalta taas silloin kun oli enemmän mallina, oma vartalokuvakin oli tosi hyvä, ja oli tyytyväinen itseensä.