Viisi vuotta sitten vannoin, että en missään tapauksessa muuta soluasuntoon, vaan vuokraan yksiön ja revin rahat vaikka selkänahastani. Pahin uhma kuitenkin laantui, ja pitihän sitä sitten alentua HOASille muuttamaan soluun, kun vuokra vaan oli niin halpa.
Ja nyt? Olen täällä sekoamispisteessa kun olen joutunut pari päivää olemaan yksin kotona, kun kämppis lähti sukuloimaan (ja toinen kämppis muutti pois reilu viikko sitten).
Jotenkin kummasti sitä vain on jo niin tottunut siihen päivittäiseen kontaktiin kämppisten kanssa, että kun se puuttuu, niin olo on todella yksinäinen. Etenkin kun on yli vuoden saanut asua yhdessä hyvän ystävän kanssa, niin ei enää suuresti yksinasuminen houkuta.
Onneksi tänään sentään on muuten ollut sosiaalista kontaktia ihan kivasti. Aamulla kävin aikidossa, ja sen jälkeen ystävän kanssa lounastamassa ja shoppailemassa.
Mutta sitten piti tulla yksin kotiin :-/
On tässä sentään jotain positiivistakin, voi riekkua ympäri kämppää ja rääkyä overdrivella (ja laulaa ylipäätään). Mutta hiljaista täällä kyllä muuten on.
Tekemistä tosin riittää, ja jospa siihen vähän paremmin osaisi keskittyä, kun ei ole häiriötekijöitä. Viikonlopun aikana olisi tarkoitus saada opinnäytetyön alustava sisällysluettelo valmiiksi, että voisi taas olla kontaktissa ohjaajaan, ja pitäisi myös tehdä enkun koe ensi viikkoa varten yksityisoppilaalleni. Huomenna olisi tarkoitus käydä parilla tanssitunnilla, joten eiköhän tää loppuviikonloppu aika nopsaan kulu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti