Mikä on kun ei taidot riitä

Tätäköhän tää on sitten joka päivä opettajana?

On aika epäonnistunut olo. Päivän yksityistunti oli levoton ja väsytti näemmä niin oppilasta kuin opettajaakin. Tuntui, että mikään mitä olen yrittänyt opettaa, ei ole mennyt jakeluun, eikä oppilaan keskittymiskyky meinannut millään riittää paikoillaan istumiseen.

Hyvä ope olisi varmaan tässä vaiheessa keksinyt jotain toiminnalista tekemistä kuten laululeikkejä, mutta ei. Kun olin kerta päättänyt, että tänään kerrataan kokeeseen, niin sittenhän siihen kerrattiin.

Kun oltiin puolet tunnista käyty eri muodoissa läpi kolmannessa persoonassa kertomista (She is, she has...), ja oppilaan piti taas sanoa jotain "Hän on...", tulee kysymys: Miten se "hän" sanotaan?

Tässä vaiheessa teki mieli heittää kädet ilmaan, kiskoa hiukset päästä ja ehkä repiä oppikirjakin kappaleiksi ja kirkua.

Mutta ei.

Pitkä sisäänhengitys, ja:

"Mitenkäs se sanottiinkaan? Koitahan muistella. Varmasti muistat sen kun hetken mietit."

Uh.

No, kyllähän sieltä hirveällä maanittelulla asioita tuli, mutta on ollut parempiakin päiviä. Välillä ei oikein osaa sanoa, yrittääkö tyttö vain viivytellä kun huomio kääntyy koko ajan muihin asioihin ja juttua tulee ihan hirveästi, vai onko kyseessä vain luonnollinen papupatatapaus. Kun vain saisi sen papupadan porisemaan englanniksi...Sentään viime kerralla opetellut kellonajat olivat vielä aika hyvin päässä, mistä olin iloinen :-)

Ja päivä ei muutenkaan ollut total failure. Kirjallisuustutoriaalin tunnilla saatiin parityönä tehdyt ja pitkään piiiiiiitkään piiiiiiiiiiitkän odotetut (tai siltä se tuntui) runoanalyysit arvioituina takaisin. Saimme arvosanaksi jotain parhaan mahdollisen arvosanan ja toiseksi parhaan mahdollisen väliltä, mihin olin ihan tyytyväinen, kyllä siihen vaivaa nähtiinkin.

Illalla katsottiin kämppiksen kanssa pari jaksoa Buffya, raukkaparka kun on sairaana kotona. Sitten onnistuin taas pitkästä piiiitkästä piiiiiiiiiitkästä aikaa tekemään vähän punttitreeniä kotona. Tanssittikin kovasti, mutta tuossa ehkä kahden neliömetrin tilassa tanssi jäi aika pieneksi.

Kävin myös etsimässä mekkoa siskon kesähäihin päivemmällä. Iskin jo silmäni pari päivää sitten yhteen mekkoon, ja ajattelin että käyn vielä kerran sovittamassa ja ostan sen sitten, mutta päätinkin sitten sovittaa myös kahta muuta mekkoa. Ei hyvä idea. Kaikki olivat ihania! Opintolaina tosin tuli juuri tilille, joten nyt olisi varaa vaikka ostaakin ne kaikki kolme, hmmmmm...

Jonkun ois nyt parempi järjestää pukujuhlia!